John Smithin perjantai Peurungassa

Laukaan Peurungassa järjestettiin viime viikonloppuna ensimmäinen rock-musiikkiin keskittyvä John Smith -festivaali.  Lehtitietojen mukaan festivaali järjestetään myös ensi vuonna, jos tämänvuotinen ei tuota tappiota. Perinteisten isojen festivaalien tarjonnassa rock-musiikki on antanut tilaa hip hopille ja iskelmälle, joten John Smithin musiikkitarjonta tulee paikkaamaan tätä aukkoa ja voisi hyvinkin saada tarpeeksi yleisöä myös tulevaisuudessa.

Perjantai-iltana sää suosi ja järjestelyt toimivat omasta näkökulmastani erittäin hyvin. Festarin päälava sijaitsi järven rannassa ja nurmikkorinteeltä oli oikein hyvät näkymät lavalle. Peurungan luonnonläheinen ympäristö oli oiva miljöö tapahtumalle.

Tulimme paikalle perjantaina vähän kuuden jälkeen, kun Von Hertzen Brothers oli jo aloittanut soittamisen. Festarin järjestäjien suosituksen mukaan ajoimme Jyväskylästä nelostietä Vehniän kautta Peurunkaan, jotta välttäisimme Laukaan tietyöt. Matkaamme hidastutti tietöiden sijaan liikenteen jumiutuminen peräänajokolarin takia Puuppolassa. Kymmenen minuutin jonottelun jälkeen kolaripaikka jäi taakse ja liikenne sujui ihan mukavasti. Etukäteen jännäsimme, kuinka hyvin alueen pysäköintitilat riittävät isolle väkimäärälle, mutta parkkipaikan saimme kuitenkin pellolle tehdyltä pysäköintialueelta pienen kävelymatkan päästä festarialueelta. Tämä alue ei tainnut edes tulla ihan täyteen.

Heti Von Hertzen Brothersin jälkeen toisella lavalla oli vuorossa Kotiteollisuus. Tämä oli toinen kerta, kun näin Kotiteollisuuden livenä eikä bändi pettänyt odotuksia. Kotiteollisuuden esiintymisen jälkeen oli tunnin tauko, jonka aikana Von Hertzen Brothers esiintyi sisätiloissa vip-vieraille. Festarialueella oli paitsi useita juomapisteitä myös tarjolla erilaisia ruokailumahdollisuuksia. Kuinkahan monta kokonaisena paistettua rocksikaa illan aikana syötiin? Ainakin toista kärrättiin paikalle tauon aikana. Tässä vaiheessa oli jonkun verran jonoja, mutta ottaen huomioon väen määrän jonot eivät olleet kovin pitkiä.

Tauon jälkeen tuli päälavalle Amorphis, jolla oli illan pisin soittoaika. Tämä bändi ei oikein sykähdyttänyt, joten palasin ruoan ääreen. Tauon aikaiset jonot olivat täysin kadonneet ja istumapaikkoja oli hyvin tarjolla.

Illan mielenkiintoisimmasta annista vastasi Stam1na. En ole koskaan aiemmin osunut heitä näkemään lavalla, mutta lavaesiintyminen jäi tälläkin kertaa hieman pienemmälle huomiolle. Näin ilmiön nimeltä mosh pit.  Meno oli villin näköistä, kun isot, aikuiset miehet juoksivat, pomppivat, pyörivät ja taklailivat toisiaan. Ilmeisen hauskasta ja yhteisöllisestä asiasta on kyse, kaatuneet autettiin pystyyn eikä mukana olleita naisia kovaa taklattu.

Ruotsalainen Amaranthe oli seuraavana. Ilta alkoi jo pimetä, joten pyrotekniikkakin näkyi paremmin. Illan ulkoilmaosan päätti Sonata Arctica akustisella esityksellään. Tämän esityksen aikana lähdimmekin paluumatkalle.

Ilta oli lämmin, välillä aurinkokin paisteli pilvien lomasta. Olin varannut lisävaatetta matkaan, kun yleensä aina festareilla jossain vaiheessa palelee. Tällä kertaa vaatteiden lisäystä ei tarvinnut ajatellakaan. Kaiken kaikkiaan ilta oli oikein onnistunut.

Matkalla pohjoiseen - päivä 7

Viimeinen päivä perillä ja juhannusaatto. Säätiedotuksen mukaan puolen päivän aikaan sataisi, joten lähdimme liikkeelle vähän aikaisemmin kuin muina päivinä. Olimme liikkeellä puoli kymmeneltä, kun yleensä lähdimme vasta kymmenen jälkeen.

Tänään kiersimme Luttojoen vartta pitkin Kaunispäälle. Alkumatka oli melko tasaista, mutta loppumatka oli tietysti nousua, koska päätepiste oli Kaunispään huipulla. Reitti kierteli suurimmaksi osaksi metsäisessä ja soisessa maastossa, mutta täälläkään hyttyset eivät suuremmin vaivanneet.

Taivas oli uhkaavan näköinen, mutta sade ei kuitenkaan tullut ihan päälle. Kaunispään huipulla kävimme kahvilla ja osa porukasta lähti sitten autolla alas. Kävelin mieheni kanssa alas Saariselälle.

Porot olivat tulleet majapaikkamme läheisyydessä sijaitsevaan rakennukseen ihan portaille asti.

Suihkun ja pienen lepäilyn jälkeen palasimme mieheni kanssa takaisin Kaunispään huipulle tällä kertaa syömään. Ruoka oli hyvää ja maisemat hienot. Isoista maisemaikkunoista seurailimme, tuleeko sadealue päälle vai ei. Sääennusteista poiketen sadetta tuli vasta paljon myöhemmin iltapäivällä.

Illalla kävimme Kiilopäällä katsomassa kokkoa. Myös Ivalossa olisi ollut kokko, mutta valitsimme Kiilopään, koska sinne oli lyhyempi matka ja kokko sytytettiin siellä aikaisemmin. Huomennahan meitä odottaa paluumatka etelään.

Matkalla pohjoiseen - päivä 6

Matkamme kuudentena päivänä eli torstaina kävelimme Saariselältä Iisakkipään kautta Laanilaan.

Saariselän luontopolkujen lähdössä on reipas nousu portaita pitkin. Kävelimme ensin luontopolkua pitkin Iisakkipään päälle.

Kaunispää näkyy hyvin Iisakkipään huipulta.

Iisakkipäältä näkyi vähän lunta viereisellä rinteellä. Vuosi sitten olimme tällä paikalla pari viikkoa aikaisemmin ja lunta oli paljon enemmän.

Iisakkipään luontopolulta suuntasimme ensin kohti Rumakurua. Vähän ennen Rumakurua käännyimme kohti Laanilaa.

Laanilassa kävimme munkkikahveilla Savottakahvilassa. Tämän päivän lenkin maasto oli monipuolista. Loppumatka oli helppokulkuista, leveää tietä. Pitkospuut ovat mukava alusta kävellä.

Matkalla pohjoiseen - päivä 5

Tämän päivän kävelyretkemme oli meille uusi reitti. Kävelimme Laanilan kultareitin, jonka toinen päätepiste on nelostien varressa pari kilometriä Laanilasta etelään ja toinen Kutturan tien varressa. Koska reitti ei ole rengasreitti, porukkamme jakautui kahteen osaan. Me naiset aloitimme kävelyn nelostien varresta ja miehet ajoivat auton Kutturan tien varteen, josta he lähtivät reitille.

Reitin varrella olevat taulut kertovat kullan kaivamisen historiasta. Reitti on myös pyöräiltävissä, joten se oli helppokulkuista. Jätöksistä ja jäljistä päätellen tällä puolella nelostietä on paitsi poroja myös hirviä.

Reitin varrella on myös uusia valtauksia ja kullan etsintää käynnissä. Pituudeltaan reitti on noin 8 kilometriä, mutta vähäisten korkeuserojen takia se oli huomattavasti kevyempi kuin eilinen reitti. Hyttyset olivat kiusana vain Kutturan tien läheisyydessä.

Päästyämme autolle ajoimme takaisin nelostien parkkipaikalle ja odottelimme miehiä, jotka olivat käyneet myös Kuivakurun huuhtomalaitoksella, jonka me olimme jättäneet kiertämättä. Märän näköinen polku ei houkutellut meitä, mutta huuhtomalaitos olisi kuitenkin ollut näkemisen arvoinen paikka.

Retken jälkeen päätimme lähteä Ivaloon syömään ja kauppaan. Saariselällä on melko vähän ruokapaikkoja varsinkin lounasaikaan avoinna.

Poroja näkyi tällä kertaa Saarselän ja Ivalon välillä todella paljon. Lähellä Kaunispään risteystä oli tien toisella puolella iso porolauma.

Aamupäivällä sää oli aurinkoinen ja sopivan lämmin, mutta jo palatessamme Ivalosta satoi vettä. Myöhemminkin illalla tuli useampia sadekuuroja, joista osa oli melko kovia.

Matkalla pohjoiseen - päivä 4

Aurinko paistoi jo aamusta ja sää oli huomattavasti lämpimämpi kuin edellisinä päivinä. Suunnitelma lähteä pitemmälle kävelylle oli siis vuorossa.

Kymmenen aikaan lähdimme Saariselältä kohti Kiilopäätä. Vanhasta tottumuksesta olimme laittaneet vähän liikaa vaatteita päälle ja kevensimme asustusta jo alkumatkasta.

Olimme päässeet hyvän matkaa kohti Rumakurua, kun saimme selville, minne porot olivat hävinneet. Porot olivat nousseet ylös tunturiin sääskiä pakoon. Matkan varrella tapasimme useamman porolauman, joissa kaikissa oli kymmeniä poroja. Tosi pieniäkin poron vasoja oli matkassa mukana.

Rumakurussa pysähdyimme pienelle tauolle. Siellä oli muitakin ihmisiä tauolla. Reitin varrella vastaamme tuli vain muutama ihminen, eli todella rauhassa saimme matkaa tehdä.

Hyttysiä ei juurikaan ollut. Maisemat olivat hienot. Lunta ei näkynyt muualla kuin vähän Kiilopään rinteellä.

Vajaan neljän tunnin kävelyn jälkeen olimme perillä Kiilopään retkeilykeskuksessa. Sää suosi meitä, lämpötila oli juuri sopiva, kun vähän kevensi vaatetusta. Aurinko paistoi, vaikka ennusteen mukaan olisi pitänyt olla pilvistä. Auringon paisteeseen emme oikein osanneet varautua sateisten ja pilvisten päivien jälkeen, nenät vähän saivat punaväriä pintaan!

Matkaa Saariselältä Kiilopäälle on vähän toista kymmentä kilometriä. Maasto on kohtuullisen tasaista, mutta silti vaihtelevaa. Koska tämä ei ole rengasreitti, haki seurueemme vanhin meidät autolla pois Kiilopäältä. 

Matkalla pohjoiseen - päivä 3

Maanantaina 20. kesäkuuta aamu oli taas sateinen ja kylmä. Sääennusteen mukaan iltapäivällä olisi parempaa, joten lähdimme aamupäivällä käymään Ivalossa kaupassa. Menomatkalla näinkin matkan ensimmäisen poron. Mihinkähän porot ovat menneet? Aina aikaisemmin niitä on näkynyt Saariselän alueella monia. Toisaalta olemme nyt kylmän ja sateisen sään vuoksi ehkä liikkuneet vähän vähemmän.

Söimme kämpillä uusia perunoita, silliä ja savukalaa. Syötyämme lähdimme Kiilopäälle suuntana kuuden kilometrin Kiiruna-lenkki. Lähtiessämme ei satanut ja ilmakin tuntui vähän lämpimämmältä, kun ei tuullut. 

Matkan varrella kuitenkin sää muuttui ja vettä alkoi sataa. Ahopäillä olimme ihan pilvessä, taivas oli niin harmaa, ettei Kiilopään huippua näkynyt. Loppumatkasta sade lakkasi ja sinistä taivastakin pilkahteli kauempana. Kiiruna-lenkki on maastoltaan vaihteleva ja oikein mukava näin ensimmäiseksi lenkiksi. Välillä polku oli veden peitossa, mutta kaikki paikat pystyi hyvin kiertämään. Reitillä on louhikkoisia kohtia, joissa sai tarkkaan katsoa, mihin astuu.

ltaohjelmaan kuuluivat vakiot sauna ja makkaran paisto sekä jalkapallon EM-kisojen katselu televisiosta. Aurinkokin paisteli vähän. Ikkunamme ulkopuolella hirren päällä on kuukkelin pesä, lintu lentelee vähän väliä pesälle. 

Juuri kun tuolla aiemmin ihmettelin, minne porot ovat hävinneet, niin viisi komeasarvista poroa tuli ikkunan alle ja kävimme niitä kuvaamassa. Kun sää on parantunut, ovat porot tulleet ja samalla hyttyset. Niistäkään ei tähän mennessä ole ollut vaivaa, mutta nyt tuolla kuvatessa hyttysiäkin oli.

Matkalla pohjoiseen - päivä 2

Ensimmäinen kokonainen päivä perillä eli sunnuntai oli sateinen, tuulinen, harmaa ja kylmä. Sää oli kuin syksyllä. Osittain kylmän ja sateisen sään takia hyttysistäkään ei ollut vaivaa. Yhtään poroa en nähnyt eilen matkalla tänne enkä tämän päivän aikana Saariselällä.

Matkaseurueeseemme kuuluu viisi henkilöä, veljekset vaimoineen ja veljesten isä. Tänään vietimme seurueen vanhimman 80-vuotispäiviä. Vuosien varrella hän on käynyt täällä pohjoisessa monia kertoja. Hän kävi hakemassa Ivalosta vanhan tuttavansa kanssamme juhlakahveille.

Iltapäivällä kävimme Tunturi-hotellissa syömässä ja sen jälkeen kävimme nauttimassa lasilliset kuohuvaa Kaunispään huipulla. Siitä on tullut meille jo jonkinlainen perinne, koska tällä samalla porukalla olimme siellä nyt kolmannen kerran. Tänään oli kyllä näistä kerroista kaikkein kylmin! Tuuli oli kova ja kylmä, ilmassa vettä ja näkymät pilven peitossa. Rakennuksen väliköstä löysimme sen verran suojaisan paikan, että saimme juomat kaadettua ja nostettua onnittelumaljat.

Kaunispään huipulla olevaa kahvila-ravintolaa on laajennettu ja rakennustyöt olivat siellä vielä osittain käynnissä. Paikan pitäisi aueta torstaina. Saa nähdä, onko silloin kaikki valmista. 

Aikaisemmilla kerroilla osa porukasta on kävellyt ylös Kaunispään huipulle, mutta tällä kertaa kukaan ei sitä tehnyt. Sen sijaan me naiset kävelimme alas tietä pitkin ja alkumatka oli todella hyinen. Onneksi oli sateen ja tuulen pitävä takki päällä ja huppu päässä, muuten alas ei olisi pystynyt kävelemään.

Majapaikkaan saavuttuamme kävimme saunassa ja vietimme iltaa sisätiloissa. Huomenna on vielä ennusteen mukaan aika sateinen säätila, mutta sitten pitäisi parantua. Tarkoituksenamme on kävellä Saariselältä Kiilopäälle viimeistään tiistaina, mikäli silloin on vähän parempi sää. Eilisen perusteella kuvittelin, että Saariselällä olisi vähän enemmän väkeä kuin aikaisemmilla kerroilla, mutta ei muita ihmisiä ainakaan ruuhkaksi asti täällä ole. Ehkä sää piti heidätkin tänään sisällä.

Matkalla pohjoiseen - päivä 1

Aloitan nyt erilaisen postaussarjan tässä blogissa. Tämä on kertomus Lapin matkasta, jonka teimme juhannuksen alla. Kirjoittelin tätä jo osittain matkan varrella, mutta olen täydennellyt tekstiä ja lisännyt kuvia vasta nyt kotiin tulomme jälkeen. 

Lähdimme matkaan lauantaina 18.6. Matkakumppanimme starttasivat aamulla seitsemältä. Meillä oli vähän lyhyempi matka, joten lähdimme vasta kahdeksan jälkeen kohti tapaamispaikkaamme Hirvaskankaan ABC:tä. Aamu oli pilvinen ja sateinen, mutta sade ei kuitenkaan ollut niin voimakasta kuin pelkäsin ennusteet nähtyäni.

Kahviteltuamme jatkoimme matkaa kohti Oulua. Kuuntelimme Loirin Ivaloa autossa, liikenne oli kohtuullisen rauhallista.

Tupoksessa pysähdyimme syömään. Jo ennen sitä alkoi sataa kunnolla. Ruokailun jälkeen hyppäsin auton rattiin ja sain mukavan annoksen kesäsateessa ajamista. Ainoa hyvä puoli oli se, ettei tähän aikaan vuodesta ole pimeää, vaikka sade oli kuin syysmyrskyssä.

Tankkaustauko pidettiin Mäkipeurassa Rovaniemen eteläpuolella. Liikennettä oli tiellä koko matkan ajan yllättävän paljon, jonoja muodostui molempiin suuntiin, kun ohittaminen oli tällä kelillä vähän hankalaa.

Vielä yksi pysähdys ennen määränpäätä tehtiin Potkuriparkissa. Sodankylän pohjoispuolella alkoi sade hellittää ja tie kuivua. Perillä olimme vähän ennen kahdeksaa illalla. Saariselälle saavuttaessa aurinkokin vähän pilkahteli, mutta tuuli oli voimakas. Ihmisiä oli liikkeellä Saariselän alueella enemmän kuin aikaisempina vuosina, mutta ajankohtakin on myöhäisempi. Viime vuonna olimme täällä ihan kesäkuun alussa ja nythän on enää viikko juhannukseen.

Majoituimme ja kävimme Kuukkelissa kaupassa.  Iltaohjelmaan kuului vielä sauna ja makkaran paistaminen takassa.

Ensimmäinen matkapäivä oli pitkä ja sateinen, mutta perillä on mukava olla!