Lukiokoulutus muutosten keskellä

Opetus- ja kulttuuriministeriössä valmistellaan osana toisen asteen koulutuksen rahoitusjärjestelmän uudistamista myös lukiokoulutuksen järjestäjäverkkoon muutoksia. Lukiokoulutuksen järjestämisluvat ovat esityksen mukaan tulossa uudelleen haettaviksi vuoden 2017 alusta. Lähtökohtana on, että yhdellä koulutuksen järjestäjällä olisi vähintään 500 lukiolaista. Samalla haluttaisiin saada lukiokoulutuksen järjestäjien määrään merkittävä pudotus.

Uudistus on suunnitteilla samaan aikaan, kun opetussuunnitelmat ovat uudistumassa (suunnitelmien mukaan vuonna 2016) ja ylioppilaskokeet sähköistymässä (syksystä 2016 alkaen). Juuri ennen järjestämislupien uudelleen jakoa siis pitäisi saada uudet opetussuunnitelmat käyttöön ja sähköiset ylioppilaskokeet alkuun. Tällainen ajoitus ei tunnu kovin järkevältä. Samaan aikaan vielä monilla paikkakunnilla jo valmiiksi yhdistetään lukioita taloudellisista syistä. Seuraavat viisi vuotta ovat lukiokoulutuksen kannalta suuren myllerryksen aikaa.

Lukion opettajan näkökulmasta tässä myllerryksessä eläminen on myös epävarmuuden aikaa. Talouden kiristyminen näkyy suurina opetusryhminä ja kurssitarjottimen supistumisena. Opiskelijat ja opetus ovat vain kulueriä. Samalla opettajien pitäisi kehittää itse sähköistä oppimateriaalia ja hyödyntää verkko-opetuksen mahdollisuuksia. Sähköisiä kokeita pitäisi laatia, vaikka opiskelijoilla on vain harvoin mahdollisuus käyttää oppitunnilla tietokoneita. Monella meistä opettajista ei ole tähän kykyä eikä aikaa. Tarvitsisimme koulutusta, mutta sitä ei ole juurikaan tarjolla tai siihen ei ole mahdollista osallistua.

Mihin on kadonnut positiivinen puhe koulusta mahdollisuuksien antajana? Vallalla on synkkä talouspuhe, jossa tärkeintä on saada aikaan mahdollisimman halpaa koulutusta. Halvalla saa harvoin hyvää. Jos halutaan pitää huolta opiskelijan mahdollisuuksista löytää omat vahvuutensa ja oma tulevaisuuden alansa, pitäisi koulun aikuisilla olla aikaa opiskelijoille. "Kehittäminen" ei enää nykyisin tarkoita toiminnan parantamista, vaan sitä, että toiminta maksaa kehittämisen jälkeen vähemmän. 

Oppivelvollisuusikä nousee, toisen asteen koulutukseen valinta aikaistuu ja opetusmateriaalia löytyy pilvestä

Hallitus on päättänyt nostaa oppivelvollisuusikää vuodella 17 ikävuoteen. Tällä pyritään vähentämään koulutukseltaan vain peruskoulun varaan jäävien nuorten määrää. Pienen vähemmistön vuoksi tehtävä muutos tulee koskemaan kaikkia. Oppivelvollisuusiän nousu tarkoittaa ilmeisesti paitsi ilmaista koulutusta myös ilmaisia välineitä ja oppimateriaaleja. Lukion osalta siis ensimmäisen vuoden oppikirjat pitäisi saada koulusta. Tässä ei sinänsä ole mitään huonoa, jos opetussuunnitelma pysyy muuttumattomana useita vuosia. Useampi ikäluokka voi sitten käyttää samoja oppikirjoja. Nyt on kuitenkin tilanne se, että lukion opetussuunnitelma on uudistumassa lähivuosina. Aiemmin tavoitteena esitetty vuosi 2016 näyttää kylläkin tällä hetkellä aivan utopistiselta, koska vielä ei ole tullut edes esitystä tuntijaoksi. Työryhmä jätti tätä koskevan mietintönsä joulukuussa, mutta sen jälkeen tapahtuneesta jatkovalmistelusta ei ole kuulunut mitään. Aikataulu näyttää pettävän, koska tuntijaon hyväksymisen jälkeen tarvitaan riittävästi aikaa opetussuunnitelman valmisteluun ennen kuin se voidaan ottaa käyttöön.

Samaan aikaan opetusmateriaalit ovat siirtymässä digitaaliseen muotoon. Osa oppikirjoista on jo saatavissa digitaalisina, mutta vain harvat opiskelijat ovat ottaneet niitä käyttöön. Digitaalisen kirjan käyttö vaatii päätelaitteen ja osa lisäksi verkkoyhteyden. Kouluilla ei ole tällä hetkellä laitteita kaikkien opiskelijoiden käyttöön jokaisella oppitunnilla. Omalla koulullani on laitteita tällä hetkellä yhtä aikaa käytettäväksi noin kolmea opetusryhmää varten. Opiskelijat tarvitsevat siis omat laitteet, jotta digitaalisia oppimateriaaleja tai kokeita voisi laajamittaisemmin käyttää.

Opetus- ja kulttuuriministeriöllä on menossa projekti koulutuspilvipalvelun kehittämiseksi. Tarkoituksena on mahdollistaa digitaalisen oppimateriaalin jakaminen ja yhdessä tekeminen niin, että yksittäisten opettajien ja koulujen ei tarvitsisi tehdä kaikkea itse. Ajatus on hyvä, mutta pelkään, että palvelusta löytyy kyllä kaikenlaista kivaa tuntien lisämateriaalia, jota voi käyttää silloin tällöin, mutta kokonaista kurssia varten on kyllä oltava ammattitaitoisten oppimateriaalin tekijöiden laatima materiaali käytössä. Digitaalisella materiaalilla on monia hyviä puolia, esimerkiksi muokattavuus, mutta monesti on tarpeen tehdä asioita konkreettisesti kynällä ja paperilla. Tämän olen huomannut erittäin selvästi omassa oppiaineessani matematiikassa. Esimerkiksi kuvaajan piirtäminen onnistuu helposti käyttäen graafista laskinta tai grafiikkaohjelmaa. Tämän prosessin ymmärtäminen vaatii kuitenkin sen, että useamman kerran on itse laskenut kuvaajan pisteet ja piirtänyt ne käsin koordinaatistoon.

Toisen asteen koulutukseen valinta aikaistuu keväällä 2015 siten, että kaikilla peruskoulun yhdeksäsluokkalaisilla olisi tieto uudesta koulutuspaikasta jo toukokuussa. Tämä käytäntö on varmasti ihan hyvä, lukiossakin voidaan paremmin suunnitella seuraavan vuoden työtä, kun tiedetään uudet opiskelijat aikaisemmin. Nythän tämä tieto on ollut kouluilla valmiina opiskelijavalinnan osalta kesäkuun puoliväliin mennessä. Ja siitä on vielä mennyt tovi ennen kuin opiskelijaksi hyväksyttyjen on pitänyt ilmoittaa paikan vastaanottamisesta. Näin saadaan myös ne opiskelijat, joille ei ensimmäisessä valinnassa ole opiskelupaikkaa löytynyt, kiinni ennen kesälomien alkua.

Peruskoulun kannalta jatko-opintoihin valinnan aikaistuminen on kuitenkin monisyisempi asia. Jatko-opintoihin valitaan perinteisesti peruskoulun päättötodistuksella. Sitä ei yhdeksäsluokkalaisilla ole vielä helmikuussa, kun ensi kevään valinnat pitää tehdä. Näinhän on ollut ennenkin, mutta nyt tulee jo päätös opiskelijavalinnasta ennen kuin päättötodistus on annettu. Eli siis koulua käydään useampi kuukausi sen jälkeen, kun tulevan opiskelupaikan valinnan kannalta merkitykselliset numerot on annettava. Onko tämä sitten ongelma? Eihän sen tietenkään pitäisi olla, mutta harva peruskoulun päättävä on niin kypsä, että ajattelee loppukevään opintojen olevan hänelle hyödyksi. Koska ne eivät enää ”vaikuta” numeroihin, niin sitten voi lopettaa kokonaan tekemisen… Tämähän on tälläkin hetkellä parin viimeisen kouluviikon osalta ongelma, kun yritetään keksiä järkevää tekemistä oppilaille. Ensi vuonna jo ennen koulun päättymistä koululaiset tietävä, minne he pääsevät jatkamaan opintojaan.

Suomessa on aina oltu ylpeitä hyvin järjestetystä koulutuksesta. Peruskoulua on tultu katsomaan kaukaa ja koulutusvientiä yritetään entisestäänkin tehostaa. Viime aikoina on kuitenkin kuulunut ääniä siihen suuntaan, että suomalainen koulutus on putoamassa kehityksen kärjestä. Emme pärjänneet enää niin hyvin PISA-tutkimuksessa, opettajat osallistuvat koulutuksiin vähemmän kuin muualla ja tietotekniikan hyväksikäytössä olemme kaukana kärkimaista. Edellä kuvaamillani muutoksilla on tarkoitus parantaa koulua, mutta kaikki taitaa karahtaa siihen, mistä viime vuosina on ollut eniten puute eli rahaan. Jos toisen asteen koulutuksen rahoitusta pienennetään niin kuin on suunniteltu, emme voi enää puhua koulutuksen laadusta. Isoissa ryhmissä opetetaan vanhentuneilla välineillä ja materiaaleilla vain pakollisia ja valtakunnallisia syventäviä kursseja, kun muuhun ei ole varaa. Opiskelijoille annetaan kaikista mahdollisista koulun ulkopuolella tehdyistä opinnoista tai työtehtävistä kursseja, jotta he saavat minimikurssimäärän tehtyä. Tilat suunnitellaan vuokrakustannusten pienentämiseksi niin, että kaikki opiskelijat eivät koskaan mahdu rakennukseen sisälle yhtä aikaa. Kontaktiopetusta vähennetään ja verkkokursseja suositaan. Olkaamme siinä sitten yhteisöllisiä!