Aurinko paistoi jo aamusta ja sää oli huomattavasti lämpimämpi kuin edellisinä päivinä. Suunnitelma lähteä pitemmälle kävelylle oli siis vuorossa.
Kymmenen aikaan lähdimme Saariselältä kohti Kiilopäätä. Vanhasta tottumuksesta olimme laittaneet vähän liikaa vaatteita päälle ja kevensimme asustusta jo alkumatkasta.
Olimme päässeet hyvän matkaa kohti Rumakurua, kun saimme selville, minne porot olivat hävinneet. Porot olivat nousseet ylös tunturiin sääskiä pakoon. Matkan varrella tapasimme useamman porolauman, joissa kaikissa oli kymmeniä poroja. Tosi pieniäkin poron vasoja oli matkassa mukana.
Rumakurussa pysähdyimme pienelle tauolle. Siellä oli muitakin ihmisiä tauolla. Reitin varrella vastaamme tuli vain muutama ihminen, eli todella rauhassa saimme matkaa tehdä.
Hyttysiä ei juurikaan ollut. Maisemat olivat hienot. Lunta ei näkynyt muualla kuin vähän Kiilopään rinteellä.
Vajaan neljän tunnin kävelyn jälkeen olimme perillä Kiilopään retkeilykeskuksessa. Sää suosi meitä, lämpötila oli juuri sopiva, kun vähän kevensi vaatetusta. Aurinko paistoi, vaikka ennusteen mukaan olisi pitänyt olla pilvistä. Auringon paisteeseen emme oikein osanneet varautua sateisten ja pilvisten päivien jälkeen, nenät vähän saivat punaväriä pintaan!
Matkaa Saariselältä Kiilopäälle on vähän toista kymmentä kilometriä. Maasto on kohtuullisen tasaista, mutta silti vaihtelevaa. Koska tämä ei ole rengasreitti, haki seurueemme vanhin meidät autolla pois Kiilopäältä.
Matkaa Saariselältä Kiilopäälle on vähän toista kymmentä kilometriä. Maasto on kohtuullisen tasaista, mutta silti vaihtelevaa. Koska tämä ei ole rengasreitti, haki seurueemme vanhin meidät autolla pois Kiilopäältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti