Perjantaina julkaistiin sähköistä ylioppilaskoetta varten kehittelyssä oleva koejärjestelmä Abitti. Minä ja mieheni olemme molemmat omissa kouluissamme Digabi-yhteyshenkilöitä, joiden pitäisi olla riviopettajaa vähäsen edellä näissä sähköisen ylioppilaskokeen kehittämisasioissa. Erityisesti mieheni oli innokas heti kokeilemaan uutta järjestelmää. Itse olisin ollut valmis odottamaan vaikkapa puoli vuotta, jotta järjestelmä olisi ollut vähän valmiimpi.
Kokeilun joutuu tekemään kotona, koska koulun tietokoneisiin ei opettajilla ole järjestelmänvalvojan oikeuksia. Tällaiset oikeudet tarvitaan, jotta voi tehdä opiskelijan konetta ja luokan palvelinkonetta varten tarvittavat muistitikut, joille tallennetaan koejärjestelmä Abitti ja käyttöjärjestelmä Digabi-OS. Tämän käsittääkseni onnistuimme tekemään. Samoin kirjautumaan Abittiin kokeen laatimista ja tallentamista varten. Tässä vaiheessa koe ja samoin koevastaus voivat sisältää pelkästään tekstiä, mikä on näin matematiikan opettajan kannalta lähes käyttökelvoton kysymys- ja vastausmuoto. Ainakin yksi vika löytyi heti, koska vastauksen sanojen määrän laskuri laski myös erikseen kirjoitetun pisteen sanaksi.
Muistitikkujen tekeminen siis todennäköisesti onnistui, mutta siitä eteenpäin haasteet vasta oikeastaan alkavatkin. Kone pitäisi pystyä käynnistämään tältä tikulta. Sitä varten pitää löytää koneen käynnistysasetuksista vaihtoehto, jonka avulla kone käynnistettäessä hakee käyttöjärjestelmän muistitikulta. Tämä kuulostaa periaatteessa yksinkertaiselta, mutta on käytännössä kaikkea muuta. Meillä oli käytössä kaksi kannettavaa tietokonetta. Toiselta löytyi sopiva vaihtoehto, mutta tämä vanha Windows XP -kone näytti vain mustaa ruutua, kun sitä yritti käynnistää tikulta. Ilmeisesti kone oli tähän käyttöön liian vanha. Toiselta, koulun koneelta, löytyivät vaihtoehtoina vain koneen käynnistäminen kovalevyltä tai ethernet-kaapelin kautta. Tähän tyssäsi siis tämä kokeilu.
Ihmettelen vain, kuinka puolentoista vuoden päästä ylioppilaskokeet saadaan alkamaan ajallaan, kun jokaisen opiskelijan pitäisi osata itse käynnistää koneensa tikulta. Se lienee helppoa, sitten kun jokaiselle erimerkkiselle, malliselle ja ikäiselle koneelle on jotenkin löytynyt keino, jolla sen käynnistysasetuksia voi tarpeen mukaan muuttaa. Tämä on sellaista tietoa, jota meillä opettajilla ja opiskelijoilla ei ainakaan tässä vaiheessa ole. Tämä hoituu tietysti helposti, jos opiskelija on tarpeeksi monta kertaa harjoitellut sillä ylioppilaskokeessa käytettävällä koneella aikaisemminkin.
Jo noiden sähköistä kurssikoetta varten tarvittavien valmisteluiden määrä hirvittää. Jokaiselle opiskelijalle pitää valmistaa tikku ja opiskelijalla pitää olla kone. Tikkujen valmistaminen vie aikansa, vaikka niitä voisi tehdä parikymmentä kerralla. Tikut kun pitää jokaisen Abitin päivityksen jälkeen tehdä uudelleen. Luokassa pitää olla riittävästi pistorasioita ja koneet pitää kytkeä johdoilla palvelinkoneelle. Jos nämä varusteet eivät ole luokassa koko ajan, niin koeviikkoa varten pitää nähdä aika iso vaiva. Me opettajat olemme omien oppiaineidemme ammattilaisia, emme tekniikan asiantuntijoita! Kouluissa on todella vähän opetusta avustavaa henkilökuntaa, joten pelkään pahoin, että luokan koevarustelun järjestäminen kuuluu jatkossa opettajan tehtäviin.
Sähköisen ylioppilaskokeen pitäisi vähentää kustannuksia. Kustannussäästöt, jos niitä ikinä tulee, ovat pitkän ajan päässä. Isojen salien varustaminen pari kertaa vuodessa tapahtuvaa tilaisuutta varten tuntuu rahan haaskaukselta tilanteessa, jossa suomalaisessa lukiossa ei ole kohta varaa järjestää opiskelijoille kontaktiopetusta!
Ensimmäisen kokeilun jälkeen olen ainakin sen verran viisaampi, että en aio vielä tänä keväänä edes yrittää käyttää tätä järjestelmää omissa kurssikokeissani. Minulle matematiikan opettajana riittää toistaiseksi se, että osaan opettaa opiskelijoita käyttämään kynää ja paperia ja sitä omaa laskinta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti