sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Lukion uusi opetussuunnitelma valmistuu kymmenessä kuukaudessa...

Lukion uusi tuntijako annettiin 13.11.2014. Siitä reilun kahden viikon kuluttua eli 4.12.2014 Opetushallituksen Verkkouutisissa kerrottiin, että lukion opetussuunnitelmien uudistaminen on valmista syyskuun 2015 lopussa nuorten lukiokoulutuksen osalta. Samalla avattiin kysely opetussuunnitelman päivittämisestä, joka on auki vajaat kaksi viikkoa eli se sulkeutuu jo 16.12.2014. Kiire tulee, ainakin oppikirjan tekijöille. Heille jää vajaa vuosi aikaa valmistella uudet (sähköiset?) materiaalit uusia opetussuunnitelmia varten.

Vastasin tuohon Opetushallituksen kyselyyn lyhykäisesti matematiikan osalta. Tärkeimpiä asioita mielestäni on pohtia, mitä tarkoitetaan matematiikan osaamisella 2020-luvulla ja siitä eteenpäin. Tämän pitäisi näkyä opetussuunnitelmassa esim. työskentelymenetelmien ja tavoitteiden osalta. Nykyisten sisältöjen säilyttäminen ja ehkäpä uudelleen kursseiksi jakaminen ei ole järkevä ratkaisu. Silloin matematiikan opetus pysyy lähes samana kuin se on ollut viimeiset kaksikymmentä vuotta (tai pitkän matematiikan osalta viisikymmentä vuotta). Teknologian rooli tulisi määritellä myös ja tehdä opetussuunnitelmaan siitä selkeä kannanotto. Nykyisellään teknologian käyttäminen tai käyttämättä jättäminen on opettajan valittavissa. Koulujen mahdollisuudetkin ovat hyvin erilaiset. Uusissa opetussuunnitelmissa on lyhyen ja pitkän matematiikan oppimäärien yhteinen aloituskurssi. Sen sisällön ja menetelmien merkitys koko lukion matematiikan opetukselle on hyvin keskeinen. Jos tyydytään siihen, että tehdään jonkinlainen kompromissi nykyisten ykköskurssien sisällöistä, niin tehdään todella kehno ratkaisu.

Opetusministeri Kiurun kommentit lukion ja ammatillisen koulutuksen järjestäjäverkkoa koskevasta hallituksen esityksestä kuvastavat jokseenkin täyttä irrallaan oloa toisen asteen koulutuksen todellisuuteen. Määrärahojen leikkaukset johtavat väistämättä yksikköjen vähenemiseen, opiskelijoiden koulumatkojen pitenemiseen ja opettajien irtisanomisiin. Jos samalla koulutuksen järjestäjällä on useita toimipisteitä, niin pienimmille on helpointa laittaa lappu luukulle silloin, kun raha ei riitä kaikkien ylläpitämiseen. Omassa koulussani olen saanut kuunnella mantraa "seinistä opetukseen" jo viimeiset kymmenen vuotta. Seinistä on luovuttu ja ilmeisesti jatketaan luopumista. Samalla on kuitenkin jouduttu opiskelijoiden valinnanmahdollisuuksia kaventamaan. Kohta ei ole saatavilla enää opetustakaan kuin osalle kurssia, koska koulutuksen järjestäjä suunnittelee sitä, että kuudesosa tai kolmasosa oppitunneista järjestettäisiin ilman koululla olevaa opetustilaa. Ja tämä koulutuksen järjestäjä ei ole mikään pieni yksikkö!

VATT selvitti lukioiden välisiä laatueroja tutkimuksessaan. Laatu ymmärrettiin tässä kapeasti ylioppilaskokeessa menestymisenä. Tällä tavalla mitattuna saatiin tulokseksi, että laatuerot ovat lukoiden välillä pieniä. Pienet pärjäsivät paremmin, isot jäivät keskitasolle. Lukioita ei tutkimuksen mukaan voi luotettavasti laittaa järjestykseen. Tämä on oikeastaan hyvin ymmärrettävä tulos. Niitä asioita, jotka vaikuttavat koulutuksen laatuun, on liian monta. Omassa työssäkin ainaa huomaa, että ikäluokat eivät ole samanlaisia. Vuodesta toiseen voi samasta koulusta tulla hyvin erilaisia tuloksia. Jotkut opiskelijaryhmät kannustavat toisiaan oppimaan ja toiset taas saavat aikaan päinvastaisen vaikutuksen.

Näiden muutosten keskellä on mukava valmistautua pikku hiljaa joulun viettoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti