Laukaan Peurungassa järjestettiin viime viikonloppuna ensimmäinen rock-musiikkiin keskittyvä John Smith -festivaali. Lehtitietojen mukaan festivaali järjestetään myös ensi vuonna, jos tämänvuotinen ei tuota tappiota. Perinteisten isojen festivaalien tarjonnassa rock-musiikki on antanut tilaa hip hopille ja iskelmälle, joten John Smithin musiikkitarjonta tulee paikkaamaan tätä aukkoa ja voisi hyvinkin saada tarpeeksi yleisöä myös tulevaisuudessa.
Perjantai-iltana sää suosi ja järjestelyt toimivat omasta näkökulmastani erittäin hyvin. Festarin päälava sijaitsi järven rannassa ja nurmikkorinteeltä oli oikein hyvät näkymät lavalle. Peurungan luonnonläheinen ympäristö oli oiva miljöö tapahtumalle.
Perjantai-iltana sää suosi ja järjestelyt toimivat omasta näkökulmastani erittäin hyvin. Festarin päälava sijaitsi järven rannassa ja nurmikkorinteeltä oli oikein hyvät näkymät lavalle. Peurungan luonnonläheinen ympäristö oli oiva miljöö tapahtumalle.
Tulimme paikalle perjantaina vähän kuuden jälkeen, kun Von Hertzen Brothers oli jo aloittanut soittamisen. Festarin järjestäjien suosituksen mukaan ajoimme Jyväskylästä nelostietä Vehniän kautta Peurunkaan, jotta välttäisimme Laukaan tietyöt. Matkaamme hidastutti tietöiden sijaan liikenteen jumiutuminen peräänajokolarin takia Puuppolassa. Kymmenen minuutin jonottelun jälkeen kolaripaikka jäi taakse ja liikenne sujui ihan mukavasti. Etukäteen jännäsimme, kuinka hyvin alueen pysäköintitilat riittävät isolle väkimäärälle, mutta parkkipaikan saimme kuitenkin pellolle tehdyltä pysäköintialueelta pienen kävelymatkan päästä festarialueelta. Tämä alue ei tainnut edes tulla ihan täyteen.
Heti Von Hertzen Brothersin jälkeen toisella lavalla oli vuorossa Kotiteollisuus. Tämä oli toinen kerta, kun näin Kotiteollisuuden livenä eikä bändi pettänyt odotuksia. Kotiteollisuuden esiintymisen jälkeen oli tunnin tauko, jonka aikana Von Hertzen Brothers esiintyi sisätiloissa vip-vieraille. Festarialueella oli paitsi useita juomapisteitä myös tarjolla erilaisia ruokailumahdollisuuksia. Kuinkahan monta kokonaisena paistettua rocksikaa illan aikana syötiin? Ainakin toista kärrättiin paikalle tauon aikana. Tässä vaiheessa oli jonkun verran jonoja, mutta ottaen huomioon väen määrän jonot eivät olleet kovin pitkiä.
Tauon jälkeen tuli päälavalle Amorphis, jolla oli illan pisin soittoaika. Tämä bändi ei oikein sykähdyttänyt, joten palasin ruoan ääreen. Tauon aikaiset jonot olivat täysin kadonneet ja istumapaikkoja oli hyvin tarjolla.
Illan mielenkiintoisimmasta annista vastasi Stam1na. En ole koskaan aiemmin osunut heitä näkemään lavalla, mutta lavaesiintyminen jäi tälläkin kertaa hieman pienemmälle huomiolle. Näin ilmiön nimeltä mosh pit. Meno oli villin näköistä, kun isot, aikuiset miehet juoksivat, pomppivat, pyörivät ja taklailivat toisiaan. Ilmeisen hauskasta ja yhteisöllisestä asiasta on kyse, kaatuneet autettiin pystyyn eikä mukana olleita naisia kovaa taklattu.
Ruotsalainen Amaranthe oli seuraavana. Ilta alkoi jo pimetä, joten pyrotekniikkakin näkyi paremmin. Illan ulkoilmaosan päätti Sonata Arctica akustisella esityksellään. Tämän esityksen aikana lähdimmekin paluumatkalle.
Ilta oli lämmin, välillä aurinkokin paisteli pilvien lomasta. Olin varannut lisävaatetta matkaan, kun yleensä aina festareilla jossain vaiheessa palelee. Tällä kertaa vaatteiden lisäystä ei tarvinnut ajatellakaan. Kaiken kaikkiaan ilta oli oikein onnistunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti