Hallitus on
päättänyt nostaa oppivelvollisuusikää vuodella 17 ikävuoteen. Tällä pyritään
vähentämään koulutukseltaan vain peruskoulun varaan jäävien nuorten määrää.
Pienen vähemmistön vuoksi tehtävä muutos tulee koskemaan kaikkia. Oppivelvollisuusiän
nousu tarkoittaa ilmeisesti paitsi ilmaista koulutusta myös ilmaisia välineitä
ja oppimateriaaleja. Lukion osalta siis ensimmäisen vuoden oppikirjat pitäisi
saada koulusta. Tässä ei sinänsä ole mitään huonoa, jos opetussuunnitelma pysyy
muuttumattomana useita vuosia. Useampi ikäluokka voi sitten käyttää samoja
oppikirjoja. Nyt on kuitenkin tilanne se, että lukion opetussuunnitelma on
uudistumassa lähivuosina. Aiemmin tavoitteena esitetty vuosi 2016 näyttää
kylläkin tällä hetkellä aivan utopistiselta, koska vielä ei ole tullut edes
esitystä tuntijaoksi. Työryhmä jätti tätä koskevan mietintönsä joulukuussa,
mutta sen jälkeen tapahtuneesta jatkovalmistelusta ei ole kuulunut mitään. Aikataulu
näyttää pettävän, koska tuntijaon hyväksymisen jälkeen tarvitaan riittävästi
aikaa opetussuunnitelman valmisteluun ennen kuin se voidaan ottaa käyttöön.
Samaan
aikaan opetusmateriaalit ovat siirtymässä digitaaliseen muotoon. Osa
oppikirjoista on jo saatavissa digitaalisina, mutta vain harvat opiskelijat
ovat ottaneet niitä käyttöön. Digitaalisen kirjan käyttö vaatii päätelaitteen
ja osa lisäksi verkkoyhteyden. Kouluilla ei ole tällä hetkellä laitteita
kaikkien opiskelijoiden käyttöön jokaisella oppitunnilla. Omalla koulullani on
laitteita tällä hetkellä yhtä aikaa käytettäväksi noin kolmea opetusryhmää
varten. Opiskelijat tarvitsevat siis omat laitteet, jotta digitaalisia
oppimateriaaleja tai kokeita voisi laajamittaisemmin käyttää.
Opetus- ja
kulttuuriministeriöllä on menossa projekti koulutuspilvipalvelun kehittämiseksi.
Tarkoituksena on mahdollistaa digitaalisen oppimateriaalin jakaminen ja yhdessä
tekeminen niin, että yksittäisten opettajien ja koulujen ei tarvitsisi tehdä
kaikkea itse. Ajatus on hyvä, mutta pelkään, että palvelusta löytyy kyllä
kaikenlaista kivaa tuntien lisämateriaalia, jota voi käyttää silloin tällöin,
mutta kokonaista kurssia varten on kyllä oltava ammattitaitoisten
oppimateriaalin tekijöiden laatima materiaali käytössä. Digitaalisella
materiaalilla on monia hyviä puolia, esimerkiksi muokattavuus, mutta monesti on
tarpeen tehdä asioita konkreettisesti kynällä ja paperilla. Tämän olen
huomannut erittäin selvästi omassa oppiaineessani matematiikassa. Esimerkiksi
kuvaajan piirtäminen onnistuu helposti käyttäen graafista laskinta tai
grafiikkaohjelmaa. Tämän prosessin ymmärtäminen vaatii kuitenkin sen, että
useamman kerran on itse laskenut kuvaajan pisteet ja piirtänyt ne
käsin koordinaatistoon.
Toisen
asteen koulutukseen valinta aikaistuu keväällä 2015 siten, että kaikilla
peruskoulun yhdeksäsluokkalaisilla olisi tieto uudesta koulutuspaikasta jo
toukokuussa. Tämä käytäntö on varmasti ihan hyvä, lukiossakin voidaan paremmin
suunnitella seuraavan vuoden työtä, kun tiedetään uudet opiskelijat
aikaisemmin. Nythän tämä tieto on ollut kouluilla valmiina opiskelijavalinnan
osalta kesäkuun puoliväliin mennessä. Ja siitä on vielä mennyt tovi ennen kuin
opiskelijaksi hyväksyttyjen on pitänyt ilmoittaa paikan vastaanottamisesta. Näin
saadaan myös ne opiskelijat, joille ei ensimmäisessä valinnassa ole
opiskelupaikkaa löytynyt, kiinni ennen kesälomien alkua.
Peruskoulun
kannalta jatko-opintoihin valinnan aikaistuminen on kuitenkin monisyisempi
asia. Jatko-opintoihin valitaan perinteisesti peruskoulun päättötodistuksella.
Sitä ei yhdeksäsluokkalaisilla ole vielä helmikuussa, kun ensi kevään valinnat
pitää tehdä. Näinhän on ollut ennenkin, mutta nyt tulee jo päätös
opiskelijavalinnasta ennen kuin päättötodistus on annettu. Eli siis koulua
käydään useampi kuukausi sen jälkeen, kun tulevan opiskelupaikan valinnan kannalta
merkitykselliset numerot on annettava. Onko tämä sitten ongelma? Eihän sen
tietenkään pitäisi olla, mutta harva peruskoulun päättävä on niin kypsä, että
ajattelee loppukevään opintojen olevan hänelle hyödyksi. Koska ne eivät
enää ”vaikuta” numeroihin, niin sitten voi lopettaa kokonaan tekemisen… Tämähän
on tälläkin hetkellä parin viimeisen kouluviikon osalta ongelma, kun yritetään
keksiä järkevää tekemistä oppilaille. Ensi vuonna jo ennen koulun päättymistä
koululaiset tietävä, minne he pääsevät jatkamaan opintojaan.
Suomessa on
aina oltu ylpeitä hyvin järjestetystä koulutuksesta. Peruskoulua on tultu
katsomaan kaukaa ja koulutusvientiä yritetään entisestäänkin tehostaa. Viime
aikoina on kuitenkin kuulunut ääniä siihen suuntaan, että suomalainen koulutus
on putoamassa kehityksen kärjestä. Emme pärjänneet enää niin hyvin
PISA-tutkimuksessa, opettajat osallistuvat koulutuksiin vähemmän kuin muualla
ja tietotekniikan hyväksikäytössä olemme kaukana kärkimaista. Edellä kuvaamillani
muutoksilla on tarkoitus parantaa koulua, mutta kaikki taitaa karahtaa siihen,
mistä viime vuosina on ollut eniten puute eli rahaan. Jos toisen asteen
koulutuksen rahoitusta pienennetään niin kuin on suunniteltu, emme voi enää
puhua koulutuksen laadusta. Isoissa ryhmissä opetetaan vanhentuneilla
välineillä ja materiaaleilla vain pakollisia ja valtakunnallisia syventäviä
kursseja, kun muuhun ei ole varaa. Opiskelijoille annetaan kaikista
mahdollisista koulun ulkopuolella tehdyistä opinnoista tai työtehtävistä
kursseja, jotta he saavat minimikurssimäärän tehtyä. Tilat suunnitellaan vuokrakustannusten
pienentämiseksi niin, että kaikki opiskelijat eivät koskaan mahdu rakennukseen
sisälle yhtä aikaa. Kontaktiopetusta vähennetään ja verkkokursseja suositaan. Olkaamme
siinä sitten yhteisöllisiä!