Pitkän matematiikan ylioppilaskoe keväällä 2017

Tänä keväänä tarkistin vaihteeksi pitkän matematiikan ylioppilaskokeen. Tehtävät ja linkki Ylioppilastutkintolautakunnan niihin laatimiin hyvän ratkaisun piirteisiin löytyvät esimerkiksi Abitreenien sivuilta. Harmillisesti alkuperäinen versio YTL:n laatimista ratkaisuista sisälsi useita virheitä, jotka on sittemmin korjattu.

Ensimmäiset neljä tehtävää piti ratkaista ilman laskinta annettuun tehtävävihkoon. Tällä kertaa oli ratkaisutilan määrä aliarvioitu selvästi ja suuri osa opiskelijoista joutui käyttämään lisäpaperia A-osan ratkaisuihin. Tästä oli kuulemani perusteella aiheutunut ongelmaa joissakin kouluissa, kun opiskelijat eivät olleet huomanneet palauttaa A-osan lisäpapereita ennen kuin ottivat laskimen käyttöön. Niitähän ei sitten voi enää ottaa huomioon koetta arvioitaessa.

A-osan ensimmäisessä tehtävässä oli kolme kohtaa, joista kaikista oli kaksi pistettä jaossa. Kaikki kohdat testasivat perusrutiineja ja ne osattiin ihan hyvin. Näistä olisi voinut aivan mainiosti jättää minkä tahansa kohdan pois, niin vastaustila olisi riittänyt ja pisteet olisi voinut jakaa mukavammin.

Tehtävä 2 oli monivalintatehtävä, jossa oli viisi väittämää ja kuusi kuviota, joihin väittämät piti liittää. Yksi väittämistä sopi kahteen kuvaajaan. Tätä ohjetta eivät aivan kaikki lukeneet, koska muutama jätti yhden ruudun tyhjäksi. Tämä tehtävä oli yhteinen lyhyen matematiikan kokeen kanssa. Jos yhteinen tehtävä halutaan pitää eri oppimäärien kokeissa, niin sellaiseksi olisi voitu valita lyhyen tai pitkän oppimäärän kokeen ykköstehtävä. Monivalintatehtävässä on aina arvaaminen isossa roolissa.

Tehtävä 3 osoittautui vaativaksi, sillä kaikki eivät osanneet muodostaa annettua vektoria saati laskea sen pituutta tai pituuden minimikohtaa. Kaikille pakollisen tehtävän vaativuus laskee automaattisesti pisterajoja. Olisi kuitenkin ollut mukavampi, jos vektoritehtävässä olisi tarvinnut vektorigeometrista ajattelua eikä pelkästään rutiinilaskutaitoja. Mutta toisaalta A-osan tehtävänä on mitata rutiinilaskutaitoja, joten tehtävä puoltaa siltä osin paikkaansa.

Neljännessä tehtävässä piti osata logaritmin sievennystä. Tehtävä oli kumulatiivinen eli jos a-kohtaa ei saanut oikein ei ollut mahdollista saada b-osasta pisteitä. Jos a-kohdan onnistui ratkaisemaan oikein, niin b-kohta olikin helppo määrätyn integraalin laskeminen. Aika moni jäi tästäkin vähille pisteille, mikä jälleen ennustaa matalia pisterajoja.

Kokeen osioista vaikein oli B1-osa. Tehtävässä 5 piti sieventää itseisarvolauseke ja laskea pyörähdyskappaleen tilavuus. Tämä oli vielä helpohko tehtävä, tosin ihan kaikki eivät tähän tehtävään tarttuneet. Nelostehtävän tapaan tässä oli se mahdollisuus, että jos a-kohta meni väärin ei b-kohdastakaan juuri herunut pisteitä. Koko tehtävän pystyy ratkaisemaan laskimella, mutta laskimen käyttö vaatii jonkin verran osaamista.

Tehtävässä 6 laskettiin, kuinka monta yhdenmuotoista palaa suorakulmaisen kolmion muotoisesta suklaalevystä pitää lohkaista, jotta palojen yhteenlaskettu pinta-ala on halutun suuruinen. Geometrista summaa tässä haettiin, mutta oliko pakko keksiä noin hölmö kehystarina? En muista törmänneeni suorakulmaisen kolmion muotoisiin suklaalevyihin. Keskenään yhdenmuotoisten ja pienenevien palojen lohkominen on käytännössä mahdotonta. Tällainen "käytännön" sovellus ei ole omiaan parantamaan käsitystä matematiikan ja arkielämän yhteydestä. Tämä tehtävä oli yksi sarjan vaativimmista eikä siitä paljon pisteitä herunut.

Tehtävässä 7 piti "suunnitella" juomalasi, joka toteuttaa annetut ehdot. Ehdot rajasivat suunnittelua niin, että vain yksi vaihtoehto on mahdollinen. Hankala ja pitkä ääriarvotehtävä, jossa laskimen käyttö helpotti laskemista, kunhan oli ensin saanut muodostettua oikean lausekkeen.

Tehtävä 8 oli lahja niille, jotka olivat suorittaneet numeerisen matematiikan kurssin. Aika helposti tästä irtosi viisi pistettä kuudesta, sillä Newtonin menetelmän käyttö oli useimmilla hyvin hallinnassa. Yksi piste jäi useimmiten saamatta siksi, että vastauksesta puuttui perustelu sille, että saatu juuri oli lähimpänä kohtaa x=-1.

Lukuteorian ja logiikan kurssin tietoja ei juuri tarvittu tehtävässä 9, vaikka näin oli ehkä ajateltu. Tässä tehtävässä tarvitsi tietää, mitä tarkoittaa luvun parillisuus. Kiva tehtävä, mutta ratkaisujen lukeminen vaati pitkämielisyyttä. Jokainen lähestyi tehtävää omalla tavallaan ja moni ratkaisu oli todella pitkä.

B2-osan tehtävät olivat tällä kertaa osin helpommat ja osin vaikeammat kuin B1-osan. Tehtävässä 10 oli kolme erilaista ratkaisua yhdistetyn funktion derivaatalle, joista piti päätellä, mikä on oikea ja korjata virheelliset. Tämän tehtävän olivat valinneet käytännössä kaikki opiskelijat, koska B2-osassa on vain neljä tehtävää, joista pitää kolme ratkaista. Tehtävästä tuli mukavasti pisteitä useimmille, vaikka kaikki eivät uskoneetkaan, että laskimella tulee oikea ratkaisu.

Tehtävä 11 oli tilastojen lukutaitoon liittyvä. Olen kaivannut tällaisia tehtäviä matematiikan kokeisiin, koska niillä voidaan mitata osaamista ja käsitteiden hallintaa ilman teknistä vaikeutta. a-kohdasta tuli ihan mukavasti pisteitä, suurin osa sai jonkinlaisen järkevän arvion keskiarvolle. b-kohta toi pisteet niille, jotka ymmärsivät jakauman ja keskiarvon käsitteet. Tämä tehtävä pelasti muutaman opiskelijan ylioppilaskokeen hyväksytyn puolelle.

Kun ratkaisin tehtävää 12, ajattelin, että miten näin helppo tehtävä voi olla toiseksi viimeisenä. Ihan oikeita ratkaisuja tähän oli kuitenkin harvassa, liekö aikaisemmat tehtävät jo puristaneet mehut kokelaista vai onko tehtävän sijainti näin lopussa johtanut harhaan? Tarkkojen arvojen käsittely ei onnistu kaikilta. Kaikki eivät huomanneet, että muodostuva kolmio on suorakulmainen, mikä johti hankaliin laskuyrityksiin.

Tehtävä 13 oli sarjan vaativin ja oikeastaan turha tehtävä. Tämä tehtävä söi kaiken valinnanvaran B2-osasta, koska se oli ylivaikea. Tehtävässä tutkittu funktio f(x)=sin(1/x) on aika patologinen ja kun tähän funktioon yhdistetään lukujonot, niin saadaan tavallisen lukiolaisen kannalta mahdoton tehtävä. Arvaisin, että vain muutama prosentti kokelaista tarttuu tähän tehtävään ja pistekeskiarvo jää hyvin lähelle nollaa.

Tässä ylioppilaskoetehtäväsarjassa ei ollut lainkaan todennäköisyyslaskennan tehtävää. Analyyttinen geometria loisti poissaolollaan. Trigonometriaa kysyttiin vain mahdottomassa yhteydessä. Kaikkea ei mahdu kysymään 13 tehtävässä, se on selvä. Kokelaat saadaan toki näilläkin järjestykseen. Aina näin ylioppilaskokeen jälkeen sitä miettii, että olenko korostanut omassa opetuksessani niitä asioita, jotka ovat lukion oppimäärässä keskeisiä? Ja toisaalta voi miettiä, kysytäänkö ylioppilaskokeessa lukion oppimäärän keskeisiä sisältöjä?

Repoveden kansallispuisto

Vietimme syksyisen lauantaipäivän Repoveden kansallispuistossa, joka sijaitsee lähellä Kouvolaa. Etukäteen ajattelin, että kaunis syksyinen sää houkuttelee muitakin paikalle, mutta sellaista yleisöryntäystä en kyllä osannut odottaa. Autolle ei meinannut löytyä parkkipaikkaa. Reitin varrella ei kuitenkaan ruuhkaa ollut, sen verran laaja reitistö puistossa on. 

Kiersimme viiden kilometrin mittaisen Ketunlenkin, jonka lähtöpaikka on Lapinsalmen pysäköintialueella. Kiersimme lenkin vastapäivään, jolloin ensin oli vastassa Ketunlossi.

 

Repoveden kansallispuistossa on paljon vettä ja erilaisia metsämaastoja.

Puistossa on paljon komeita kalliojyrkänteitä, joita alkumatkasta saimme ihailla alhaalta päin.

 Nuotiopaikan jälkeen matkamme jatkui ylös kohti Katajavuorta.

Näkymät huipulta olivat hienot. Sää oli aivan loistava ulkoiluun. Alas Katajavuorelta tultiin melkoisen jyrkkiä puuportaita pitkin.

Alhaalta näkee paremmin, kuinka korkealla äsken oltiin. Näköalapaikka on kuvan keskellä olevan kielekkeen päällä. Portaat näkyvät vasemmassa reunassa. Jos olisimme kiertäneet reitin toisin päin, olisi alkumatkasta pitänyt kiivetä portaat ylös. Näin päin kierrettynä reitti ei ehkä ollut niin rankka. Reitin lopuksi oli vastassa riippusilta.

Puistossa oli tosi paljon koiria mukana chihuahuasta mastiffiin. Luulen, että meidän koiramme kanssa olisi ollut muutamassa kohdassa vaikeuksia. Kun koira pelkää laiturillakin oloa, olisi lossi voinut olla hankala. Toinen vaikea paikka olisi vanhalle koiralle ollut jyrkät puuportaat, mutta varsinainen koetinkivi olisi ollut tämä riippusilta. Heiluvalle sillalle ei kaveria olisi saanut mitenkään.

Repoveden kansallispuistossa on paljon näkemistä, tämä reitti oli vain pieni osa kansallispuistosta. Oikeastaan ei ole mikään ihme, että sinne oli niin paljon ihmisiä tullut tällaisena komeana lokakuisena lauantaina.

Lyhyen matematiikan ylioppilaskoe syksyllä 2016

Tänä syksynä oli toisen kerran kaksiosainen matematiikan ylioppilaskoe. Ylioppilastutkintolautakunta tarkensi vastaamisen ohjeistusta viime keväästä ja käytännön järjestelyt laskinten käytön osalta alkavat löytää muotonsa kouluilla. Näiltä osin koe muistutti edellistä, mutta tehtävien joukosta löytyi kuitenkin yllätyksiä. Tehtävät ja niiden ratkaisut löytyvät helpoimmin Abitreenien sivuilta.

Ensimmäiset neljä tehtävää ovat kaikille pakollisia ja ne pitää ratkaista ilman laskinta. Ensimmäisessä tehtävässä piti laskea annetun polynomifunktion arvo kohdassa 1 ja saman funktion derivaatta kohdassa 2. Tehtävä oli hyvin suoraviivainen ja helppo, kuten ensimmäisen tehtävän tuleekin olla. Kolme pistettä yhden funktion arvon laskemisesta on kylläkin aika paljon.

Tehtävässä 2 oli kolme kohtaa, joista ensimmäisessä piti laskea helpohko murtolukujen yhteenlasku. Kehotus "sievennä" johti ehkä joitakin kokelaita harhaan, sillä kysehän oli murtoluvun arvon laskemisesta. Kaksi jälkimmäistä kohtaa olivat eksponenttiyhtälöiden ratkaisemisia. b-kohdan yhtälö oli helppo, koska kantaluvut olivat valmiiksi samat, mutta c-kohta on varmasti tuottanut monelle vaikeuksia. Tällaisia harjoitellaan lyhyen matematiikan kursseilla vain hyvin vähän, joten tehtävä oli kaikkea muuta kuin rutiinitehtävä.

Kolmas tehtävä oli monivalintatehtävä. Viime kevään tapaan lyhyen matematiikan kokeen tehtävä 3 oli täsmälleen sama kuin pitkän matematiikan tehtävä 1. Sanallisen selityksen yhdistäminen oikeaan lausekkeeseen oli melko helppo tehtävä, tavallisimmat pistemäärät ovat todennäköisesti 6 tai 4 pistettä. Tällä tehtävällä saadaan alimpiakin pistemääriä nousemaan niin, että hyväksymisraja kipuaa toivottavasti yli 10 pisteen.

Neljännen tehtävän a-kohdassa piti ratkaista toisen asteen yhtälö. Tehtävän ainoan ongelman muodosti murtolukukerroin, joka vaikeutti ratkaisujen sieventämistä. Tehtävää olisi helpottanut, jos olisi kertonut nimittäjän pois, mutta näin harvemmin lyhyen matematiikan opiskelija keksii tehdä. b-kohdan tehtävässä oli kuvio, jossa oli piirrettynä suora, joka oli funktion f kuvaaja. Tehtävässä piti ratkaista sama toisen asteen yhtälö kuin a-kohdassa, mutta nyt x:n tilalla olikin f(x). Epäilen, että vain harva kokelas on keksinyt käyttää a-kohtaa hyväkseen, vaan kuvaajasta on luettu funktion lauseke ja sijoitettu yhtälöön, joka on sitten sievennyksen jälkeen ratkaistu. Olen todella hämmästynyt, jos vastausten joukosta löytyy edes kourallinen sellaisia ratkaisuja, joka oli julkaistu ylioppilastutkintolautakunnan hyvän ratkaisun piirteissä.

Tehtävät 5-13 muodostavat kokeen B-osan, jossa saa käyttää laskinta. Tehtävistä 5-9 eli ns. B1-osasta pitää valita kolme tehtävää, samoin B2-osan tehtävistä 10-13.

Viidennessä tehtävässä laskettiin, paljonko pöytäliinan pinta-ala muuttuu, kun se kutistuu pesussa. Tehtävä oli oikeastaan malliesimerkki matematiikan sanallisesta tehtävästä, joka noin periaatteessa on arkitodellisuudesta peräisin. Pöytäliinan mitat, 2 m x 4 m, ovat kuitenkin hyvin epätavalliset pöytäliinalle. Lisäksi ne oli annettu yhden numeron tarkkuudella, jolloin on vaikea tietää, millä tarkkuudella vastaus pitäisi antaa. Aika helposti olisi vaikkapa jonkun nettikaupan sivuilta löytynyt todelliset pöytäliinan mitat. Lisäksi pöytäliina usein kutistuu eri määrän pituus- kuin leveyssuunnassa, millä laskuun olisi voinut saada vähän lisää tekemistä. Tästä tehtävästä sai helposti pisteitä, mikä nostaa alimpien arvosanojen pisterajoja.

Kuudennessa tehtävässä piti laskea kompostikäymälän tilavuus. Tehtävässä oleva piirustus oli vaikeaselkoinen, mikä johti siihen, että useampia tulkintoja hyväksyttiin oikeaksi. Lisäksi pyörähdyskappale on sanana sellainen, että lyhyen matematiikan kurssissa sitä ei yleensä käytetä. Katkaistun kartion tilavuuden kaava löytyy taulukkokirjasta ja moni on varmaan sitä oikein käyttänytkin, vaikka sekään ei kuulu geometrian kurssilla käytettyjen kaavojen joukkoon. Viime keväänä laskettiin linnunpöntön tilavuutta, nyt kompostikäymälän. Geometria on jäänyt näissä kokeissa tosi pieneen rooliin, vaikka yksi kuudesta pakollisesta kurssista on kokonaan geometriaa.

Seitsemännessä tehtävässä piti antaa esimerkki kahdesta riippumattomasta tapahtumasta ja kahdesta sellaisesta tapahtumasta, jotka eivät ole riippumattomia. Riippumattomuus on käsitteenä aika vaikea, minkä takia tehtävään tulee varmasti hyvin monenlaisia oikeita tai vähemmän oikeita vastauksia. Tehtävätyyppinä tämä oli oikein hyvä, sillä aina ei ole syytä kysyä pelkkiä laskutehtäviä.

Tehtävässä kahdeksan pudotettiin pallo metrin korkeudelta ja kysyttiin, kuinka pitkän matkan se on kulkenut kohdatessaan maan kymmenennen kerran. Hyvin perinteinen geometrisen jonon sovellustehtävä, jossa ainut erityispiirre liittyy siihten, että pomppiessaan pallo liikkuu ylös ja alas yhtä pitkän matkan. Tehtävä on helppo sellaiselle kokelaalle, joka on vastaavan laskenut jo oppitunnilla.

Tehtävä yhdeksän oli B1-osion viides ja viimeinen vaihtoehto. Tämä oli syventävän kurssin Vektorit ja trigonometria alueelta, vaikka sitä ei a-kohdassa vielä huomannut. a-kohtaan riitti pakollisen geometrian kurssin tiedot, mutta tämäkin oli kurssilla käsiteltyjen asioiden ulkopuolelta. b-kohdan ratkaisuksi tulevan pisteen koordinaattien tarkat arvot sisälsivät neliöjuuria, mikä on lyhyen matematiikan opiskelijalle vaikeaa. Ja jälleen kerran hyvän ratkaisun piirteissä oleva ratkaisu on kaukana koulumatematiikan merkinnöistä ja esitystavasta.

Tehtävä 10 oli todennäköisyyslaskentaa. Siinä piti laskea annettujen todennäköisyyksien avulla Suomen mahdollisuus päästä loppuotteluun tai voittaa koko kilpailu. Tehtävä oli ihan mukava laskea ja tästä tehtävästä tuleekin suurin osa B2-osan pisteistä. Lopuista tehtävistä kaikki kokelaat eivät varmasti ole löytäneet kahta laskettavaa tehtävää, niin vaativia ne olivat.

Tehtävä 11 oli sarjan suurin yllätys. Tehtävässä oli annettu valtion tuloveroasteikko ja joitakin lehtitietoja tulojen jakautumisesta. Näiden perusteella piti "tehdä tarvittavat oletukset" ja laskea, millä tasaveroprosentilla kerättäisiin sama tuloveron määrä. Tällaista ei harjoitella lainkaan lukion matematiikan opetuksessa, ei pitkässä eikä varsinkaan lyhyessä matematiikassa. Jo sana "oletus" on vieras lyhyen matematiikan opiskelijalle, joka on tottunut enemmänkin laskemaan, kuin osoittamaan oikeaksi tai tekemään omia arvioita ja johtopäätöksiä. Tehtävätyyppi on juuri sellainen, jota olen kaivannut matematiikan ylioppilaskokeeseen, mutta miksi tällaista tehtävää kokeillaan juuri lyhyen matematiikan kokeessa? Ja miksi näin haasteellisella tehtävällä, jossa piti kovin pienen informaation perusteella tehdä oletus tulojen jakautumisesta? Arvioni on, että pistekertymä tästä tehtävästä on hyvin lähellä nollaa. Tämä osaltaan tulee laskemaan korkeimpien arvosanojen rajoja.

Tehtävä 12 olisi ollut erittäin hyvä pitkän matematiikan oppimäärän B1-osan tehtävä. Lyhyen matematiikan opiskelijalle derivointi ja siihen liittyvä päättely on vaikeaa. a-kohdasta tulee parhaille opiskelijoille pisteitä, samoin b-kohdan funktion derivaatasta. Täydet pisteet jäänevät harvinaisiksi. Pakollisesta derivaatta-kurssista kysyttiin tällä kertaa tehtävän yksi b-kohdassa rutiinimainen pikku tehtävä ja tämä vaikea tehtävä.

Tehtävä 13 oli syventävän talousmatematiikan kurssin alueelta. Tehtävässä pyydettiin laskemaan kuukausitalletus, jotta vuoden lopussa päästäisiin 1800 euron tavoitteeseen. Näin matalilla koroilla tehtävä oli hölmö, koska yksinkertaisesti sukanvarteen säästämällä nuo 700 euroa ja 11 x 100 euroa eroaa tehtävän ratkaisusta vain hiukan. Kuukausieräksi tulee "oikein" laskemalla 99,53 euroa. Taas kerran nähdään matematiikan tehokkuus! Talousmatematiikan alueelta voisi ihan oikeita ja järkeviäkin sovellustehtäviä löytää. Tehtävässä mainittu lähdevero näyttää jääneen monelle opiskelijalle aivan vieraaksi käsitteeksi, kun pankkitalletuksen koko summasta tempaistaan 30 prosentin lähdevero.

Tehtävät olivat tällä kertaa kaksijakoiset. Osa tehtävistä oli hyvin helppoja, jopa vähän liian helppoja. Toisessa ääripäässä oli tehtävä 11, josta ei saanut otetta ollenkaan. Opettajallakin oli vähän sormi suussa, että mitä tässä haetaan. Tällainen kaksijakoisuus johtanee siihen, että pistemäärien jakaumassa on alle kymmenen pisteen suorituksia vain vähän, mikä on varmasti toivottavaakin. Reilusti viidenkymmenen pisteen ylityksetkin jäävät harvinaisiksi, koska B2-osan tehtävät olivat vaativia. Laudaturin raja pysynee kohtuullisella tasolla. Näistä tehtävistä tuskin kovin monta tulee laskettua opiskelijoiden kanssa esimerkkinä ylioppilaskoetehtävistä.

Nightwish Himoksella

Lauantai-iltana esiintyi Nightwish Jämsän Himoksella. Keikka oli heidän maailmankiertueensa viimeinen Suomessa.

Saavuimme paikalle holkantilaisen Delainin soittaessa. Ihmisiä oli paikalla vielä melko vähän tässä vaiheessa, joten pysäköinti ja sisäänpääsy sujui jonottelematta.

Sää oli mitä mainioin. Iltapäivällä näytti vähän uhkaavalta, kun Jämsän yli pyyhkäisi ukkoskuuro. Sää kuitemkin selkeni ja ilta oli tyyni ja lämmin. Näin hyvä sää on ollut harvinainen tänä kesänä.

Seuraavana oli vuorossa Sonata Arctica. He ovat esiintyneet tämän kesän kiertueellaan akustisesti, mikä on ollut ihan virkistävää kuunneltavaa.

Sonata Arctican jälkeen lavalle nousi ruotsalainen Arch Enemy. Naislaulajalla on hämmästyttävä ääni ja musiikki ei ollut ihan minun makuuni. Lavaesiintyminen oli kuitenkin energiaa täynnä. Ilta alkoi jo hämärtyä ja väkeä oli kertynyt Himokselle paljon.

Kymmenen aikaan astui lavalle Nightwish.

Esitys oli Nightwishin tapaan hieno. Pimeässä illassa pyrotekniikka ja ilotulitukset näkyivät komeasti. Muuten esitys oli lähellä vuosi sitten Ratinan stadionilla nähtyä showta. Juhlaesityksessä lavalla vieraili pari bändin entistä soittajaa.

Poistuminen Himokselta oli mielenkiintoista. Kun yhtä aikaa on alueelta poistumassa tuhansia ihmisiä ja lähes kaikki poistuvat autoilla samaan suuntaan, niin ruuhka on valmis. Jono pysäköintialueelta ulos ja kohti ysitietä ei edennyt yhtään. Teimmekin poikkeavan ratkaisun muutaman muun auton perässä ja kiersimme Himoksen huippua kohti ja sieltä Jämsän kautta Jyväskylään. Ei tarvinnut seistä jonossa, mutta meinasi usko loppua, kun tie oli välillä niin kapea, että kohtaamispaikat oli merkitty. Lisäksi Jämsään saapuessamme olimme vähällä ajaa hirvikolarin. Onneksi juuri oli alkanut viidenkympin nopeusrajoitus, joten ehdin jarruttaa. Kovemmassa vauhdissa törmäystä olisi ollut vaikea välttää.

Kotona olimme kahden jälkeen. Yritin epätoivoisesti pysyä hereillä ja katsoa keihäsfinaalia, mutta se ei oikein onnistunut. Kaiken kaikkiaan hieno ilta!

John Smithin perjantai Peurungassa

Laukaan Peurungassa järjestettiin viime viikonloppuna ensimmäinen rock-musiikkiin keskittyvä John Smith -festivaali.  Lehtitietojen mukaan festivaali järjestetään myös ensi vuonna, jos tämänvuotinen ei tuota tappiota. Perinteisten isojen festivaalien tarjonnassa rock-musiikki on antanut tilaa hip hopille ja iskelmälle, joten John Smithin musiikkitarjonta tulee paikkaamaan tätä aukkoa ja voisi hyvinkin saada tarpeeksi yleisöä myös tulevaisuudessa.

Perjantai-iltana sää suosi ja järjestelyt toimivat omasta näkökulmastani erittäin hyvin. Festarin päälava sijaitsi järven rannassa ja nurmikkorinteeltä oli oikein hyvät näkymät lavalle. Peurungan luonnonläheinen ympäristö oli oiva miljöö tapahtumalle.

Tulimme paikalle perjantaina vähän kuuden jälkeen, kun Von Hertzen Brothers oli jo aloittanut soittamisen. Festarin järjestäjien suosituksen mukaan ajoimme Jyväskylästä nelostietä Vehniän kautta Peurunkaan, jotta välttäisimme Laukaan tietyöt. Matkaamme hidastutti tietöiden sijaan liikenteen jumiutuminen peräänajokolarin takia Puuppolassa. Kymmenen minuutin jonottelun jälkeen kolaripaikka jäi taakse ja liikenne sujui ihan mukavasti. Etukäteen jännäsimme, kuinka hyvin alueen pysäköintitilat riittävät isolle väkimäärälle, mutta parkkipaikan saimme kuitenkin pellolle tehdyltä pysäköintialueelta pienen kävelymatkan päästä festarialueelta. Tämä alue ei tainnut edes tulla ihan täyteen.

Heti Von Hertzen Brothersin jälkeen toisella lavalla oli vuorossa Kotiteollisuus. Tämä oli toinen kerta, kun näin Kotiteollisuuden livenä eikä bändi pettänyt odotuksia. Kotiteollisuuden esiintymisen jälkeen oli tunnin tauko, jonka aikana Von Hertzen Brothers esiintyi sisätiloissa vip-vieraille. Festarialueella oli paitsi useita juomapisteitä myös tarjolla erilaisia ruokailumahdollisuuksia. Kuinkahan monta kokonaisena paistettua rocksikaa illan aikana syötiin? Ainakin toista kärrättiin paikalle tauon aikana. Tässä vaiheessa oli jonkun verran jonoja, mutta ottaen huomioon väen määrän jonot eivät olleet kovin pitkiä.

Tauon jälkeen tuli päälavalle Amorphis, jolla oli illan pisin soittoaika. Tämä bändi ei oikein sykähdyttänyt, joten palasin ruoan ääreen. Tauon aikaiset jonot olivat täysin kadonneet ja istumapaikkoja oli hyvin tarjolla.

Illan mielenkiintoisimmasta annista vastasi Stam1na. En ole koskaan aiemmin osunut heitä näkemään lavalla, mutta lavaesiintyminen jäi tälläkin kertaa hieman pienemmälle huomiolle. Näin ilmiön nimeltä mosh pit.  Meno oli villin näköistä, kun isot, aikuiset miehet juoksivat, pomppivat, pyörivät ja taklailivat toisiaan. Ilmeisen hauskasta ja yhteisöllisestä asiasta on kyse, kaatuneet autettiin pystyyn eikä mukana olleita naisia kovaa taklattu.

Ruotsalainen Amaranthe oli seuraavana. Ilta alkoi jo pimetä, joten pyrotekniikkakin näkyi paremmin. Illan ulkoilmaosan päätti Sonata Arctica akustisella esityksellään. Tämän esityksen aikana lähdimmekin paluumatkalle.

Ilta oli lämmin, välillä aurinkokin paisteli pilvien lomasta. Olin varannut lisävaatetta matkaan, kun yleensä aina festareilla jossain vaiheessa palelee. Tällä kertaa vaatteiden lisäystä ei tarvinnut ajatellakaan. Kaiken kaikkiaan ilta oli oikein onnistunut.

Matkalla pohjoiseen - päivä 7

Viimeinen päivä perillä ja juhannusaatto. Säätiedotuksen mukaan puolen päivän aikaan sataisi, joten lähdimme liikkeelle vähän aikaisemmin kuin muina päivinä. Olimme liikkeellä puoli kymmeneltä, kun yleensä lähdimme vasta kymmenen jälkeen.

Tänään kiersimme Luttojoen vartta pitkin Kaunispäälle. Alkumatka oli melko tasaista, mutta loppumatka oli tietysti nousua, koska päätepiste oli Kaunispään huipulla. Reitti kierteli suurimmaksi osaksi metsäisessä ja soisessa maastossa, mutta täälläkään hyttyset eivät suuremmin vaivanneet.

Taivas oli uhkaavan näköinen, mutta sade ei kuitenkaan tullut ihan päälle. Kaunispään huipulla kävimme kahvilla ja osa porukasta lähti sitten autolla alas. Kävelin mieheni kanssa alas Saariselälle.

Porot olivat tulleet majapaikkamme läheisyydessä sijaitsevaan rakennukseen ihan portaille asti.

Suihkun ja pienen lepäilyn jälkeen palasimme mieheni kanssa takaisin Kaunispään huipulle tällä kertaa syömään. Ruoka oli hyvää ja maisemat hienot. Isoista maisemaikkunoista seurailimme, tuleeko sadealue päälle vai ei. Sääennusteista poiketen sadetta tuli vasta paljon myöhemmin iltapäivällä.

Illalla kävimme Kiilopäällä katsomassa kokkoa. Myös Ivalossa olisi ollut kokko, mutta valitsimme Kiilopään, koska sinne oli lyhyempi matka ja kokko sytytettiin siellä aikaisemmin. Huomennahan meitä odottaa paluumatka etelään.

Matkalla pohjoiseen - päivä 6

Matkamme kuudentena päivänä eli torstaina kävelimme Saariselältä Iisakkipään kautta Laanilaan.

Saariselän luontopolkujen lähdössä on reipas nousu portaita pitkin. Kävelimme ensin luontopolkua pitkin Iisakkipään päälle.

Kaunispää näkyy hyvin Iisakkipään huipulta.

Iisakkipäältä näkyi vähän lunta viereisellä rinteellä. Vuosi sitten olimme tällä paikalla pari viikkoa aikaisemmin ja lunta oli paljon enemmän.

Iisakkipään luontopolulta suuntasimme ensin kohti Rumakurua. Vähän ennen Rumakurua käännyimme kohti Laanilaa.

Laanilassa kävimme munkkikahveilla Savottakahvilassa. Tämän päivän lenkin maasto oli monipuolista. Loppumatka oli helppokulkuista, leveää tietä. Pitkospuut ovat mukava alusta kävellä.