Koulun alusta on nyt pari viikkoa. Tämä aika on mennyt uuteen rytmiin ja uuteen työskentelytapaan totuttelemiseen. Viime keväänä olin hallintotehtävissä koko etäopetusajan, joten tässä on ollut tosi paljon uuttaa ihmeteltävää.
Olemme aloittaneet kouluvuoden hybridimallilla eli kaikki ensimmäisen vuoden opiskelijat ovat lähiopetuksessa. Toisen ja kolmannen vuoden opiskelijat ovat vuoroviikoin etä- ja lähiopetuksessa. Tämä ei oikeastaan vielä kuulosta kovin monimutkaiselta, mutta toedellisuus on sitä, että silloin kun opiskelijoiden pitäisi olla lähiopetuksessa, niin aina joku on kotona syystä tai toisesta. Eli Teams-kokous on auki joka ainoalla tunnilla, jotta lähiopetustakin voi seurata kotoa käsin. Luokissa on konferenssikamerat, joiden avulla on mahdollista nähdä sama esitys, kuin luokassa olevien. On tosin todella vaikea opettajan tietää, miltä se siellä toisessa päässä näyttää, kun ei itse ole päässyt sitä juurikaan kokeilemaan.
Oppitunnit ovat nykyisin sitä, että käynnistät kaikki laitteet ja ohjelmat, avaat tarvittavat tiedostot, tarkistat ketkä ovat fyysisesti läsnä ja ketkä ovat etänä läsnä. Opetat niin, että säilytät etäisyyden opiskelijoihin, joiden myös pitäisi säilyttää etäisyys toisiinsa. Se on monesti haasteellista, koska luokat ovat melko ahtaita. Toistaiseksi en ole vielä maskia tai visiiriä käyttänyt, mutta huomaan pysytteleväni enemmän siellä opettajan pöydän takana kuin ennen. Osa opiskelijoista käyttää tunneilla maskia. Oppitunnin päättyessä pitää sitten kaikki ohjelmat ja laitteet sulkea sekä desinfioida pöydät ja yhteiskäytössä olevat dokumenttikamerat ja muut säätimet. 15 minuutin välitunnit kuluvat helposti siinä, että puhdistat edellisen luokan ja siirryt seuraavaan tilaan aloittamaan taas kaiken alusta. Harvoin on kaksi perättäistä oppituntia samassa tilassa.
Etäopetuskin tapahtuu useimmiten koululta, vain harvoin pystyn sitä hoitamaan oikeasti etänä kotoa käsin. Onneksi koululta löytyy tilaa pitää etätunteja. Olisin kuitenkin mieluummin kotona kuin koulussa, mutta se ei oikein ole mahdollista, koska päivä voi olla vuorotellen etä- ja lähiopetusta lyhyin tauoin. Tällä hetkellä kannan koko ajan mukanani koulusta kotiin ja takaisin kuulokkeita, piirtoalustaa ja usb-portin jakajaa, jotta voin tarvittaessa jäädä kotiin tekemään töitä. Ja myös oppikirjat kulkevat edestakaisin. Olen nimittäin joutunut tekemään todella paljon töitä iltaisin ja viikonloppuisin. Etäoppitunti vaatii ihan toisenlaista valmistelua kuin kontaktitunnin pitäminen luokassa. Tai ainakin itse joudun tekemään etätuntien eteen paljon enemmän työtä. Keväällä ärsyynnyin tosi paljon siitä, kun etäkokoukset olivat huonosti valmisteltuja ja asiat eivät edenneet rivakasti. Sen takia haluan itse olla etätuntia pitäessäni tehokas ja toivottavasti selkeä, jotta opiskelijat jaksaisivat kuunnella tuntia.
Luokassa opiskelijoiden edessä tulee helposti sellaisia tilanteita, että joutuu muuttamaan suunnitelmiaan. Opiskelijat kysyvät jotain odottamatonta tai luokkaan tulee ampiainen tai jotain vastaavaa. Etäoppitunnin kummallisin ilmiö onkin toisessa päässä vallitseva syvä hiljaisuus. Todella harvoin kukaan kommentoi mitään. Karrikoiden voisi ajatella, että tämä olisi opettajan kannalta ideaali tilanne. Kukaan ei häiritse opetusta. Joskus mietin, että höpisenkö minä luurit korvissa ihan itsekseni. Tulee sellainen radiolähetyksen tekemisen olo. Ryhmissäni on nyt joitakin opiskelijoita, joiden ulkonäöstä minulla ei ole mitään käsitystä, koska en ole heitä koskaan tavannut eikä heistä ole Wilmassa edes kuvaa. Enkä kyllä kovin paljon ole työkavereitanikaan nähnyt, kun olen tietoisesti jättänyt väliin kouluruokalan ja opettajien kahvihuoneen.
Välillä on tullut mieleen kuva siitä opettajantyöstä, jota tein vielä tämän vuosituhannen ensimmäisinä vuosina. Luokan varusteet olivat liitutaulu ja piirtoheitin. Opettajien käytössä oli muutama tietokone ja opiskelijoiden poissaolot seurattiin ihan käsipelissä. Numerot kirjattiin jakson päättyessä kanslian koneella opiskelijatietojärjestelmään, eikä järjestelmään muilta tietokoneilta edes päässyt. Siitä on todella pitkä matka tähän päivään, jossa niin moni asia tapahtuu teknisten välineiden kautta.
Ylioppilaskirjoitukset ovat alkamassa parin viikon päästä. Toivottavasti ne saadaan pidettyä ilman suurempia ongelmia tautitilanteesta huolimatta. Nyt koulussa olevien opiskelijoiden osalta tunnen huolta. Viime kevät meni kesää odotellessa ja siinä ajatuksessa, että ehkä syksyllä kaikki on sitten palannut jotakuinkin entiselleen. Vielä sitä ei ole näköpiirissä, mutta syksy ja pimea on kyllä tulossa. Lukio on rankka koulu ihan sellaisenaankin. Mitä tapahtuu meidän nuorillemme, jos marraskuun pimeät päivätkin menevät yksin ruutua tuijotellessa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti