Koulujen opetusta pitäisi nykykäsityksen mukaan kovaa vauhtia digitalisoida. Osallistuin tällä viikolla työnantajan järjestämään koulutukseen, jossa opastettiin koulussamme käytössä olevan digitaalisen alustan käyttöön. Koulutus herätti pohtimaan tämän digitalisoitumisprosessin järkeä.
Valmiit opetusmateriaalit ovat tällä hetkellä enimmäkseen perinteisessä muodossa oppikirjoina ja niihin liittyvinä digitaalisina lisämateriaaleina. Osa kirjoista on saatavissa myös digitaalisessa muodossa, mutta useimmiten nämä digiversiot ovat samanlaisia kuin oppikirjat. Jos opettaja haluaa käyttää enemmän digitaalista materiaalia, niin sitä on valmistettava itse. Suuri määrä opettajia viettääkin nyt illat ja viikonloput valmistellen digitaalista materiaalia omaa opetustaan varten. Tästä emme saa mitään ylimääräistä korvausta, se on aivan samanarvoista työtä kuin mikä tahansa opetuksen valmistelu.
Tuosta viimeviikkoisesta koulutuksesta innostuneena itsekin kokeilin tehdä jotain uutta. Tein muutaman kohdan monivalintatehtävän ryhmälleni. Tarkoitukseni oli vain kokeilla miten homma toimii ja toimihan se. Tosin kirjautuminen järjestelmään kesti aikansa, kun opiskelijat käyttivät pääasiassa omia puhelimiaan. Puhelimen pienellä näytöllä laatimani tehtävät näkyivät miten näkyivät. Osa tekstistä meni päällekkäin ja oli vaikeasti luettavaa. Lisäksi en osannut laittaa kuviota näkyviin sellaiseen paikkaan, että se olisi ollut järkevässä kohdassa kysymyksiin nähden. Käyttämälläni järjestelmällä sitä ei pystynyt niin tekmään. Osa näistä ongelmista johtuu totta kai siitä, että osaan itse käyttää järjestelmää huonosti. Mutta osa ongelmista oli juuri niitä, joita arvelin jo etukäteen tulevan. Aikaa tehtävään meni tunnilla kohtuullisen paljon, oikeastaan enemmän kuin tehtävän arvo oli. Opiskelijat tuntuivat suhtautuvan tähän ihan positiivisesti. Heille tämä tapa on tutumpi kuin minulle.
Omalla koulullamme on vain vähän tarjolla tietokoneita opiskelijoiden käyttöön. Ensi syksyn uusilta opiskelijoilta edellytetään jonkin laitteen hankkimista, mikä helpottaa vaikkapa edellä kertomani kaltaisen tehtävän tekemistä, kun ei tarvitse enää käyttää vain puhelinta. Tietokoneiden puute on yksi merkittävä syy siihen, etten itse käytä opetuksessa kovin paljon tietokoneita siten, että opiskelijat tekisivät niillä tunnilla tehtäviä. Itse kyllä käytän tietokonetta lähes joka tunnilla.
Olin kovin innostunut kurssikohtaisista sähköisistä materiaaleista melkein kymmenen vuotta sitten. Käytin silloin jatkuvasti älynäyttöä ja eBeam-ohjelmaa. Tallensin jokaisella tunnilla tekemäni muistiinpanot verkkoon, lisäilin sinne linkkejä jne. Juuri sitä, mitä nytkin verkossa oleva materiaali on. Silloin ei vielä ollut aika kypsä ja lopetin homman ilman, että yksikään opiskelija olisi tuota palvelua kaivannut. Eipä heillä tainnut olla paljon laitteitakaan käytössä silloin.
Seuraavan sukupolven opetusmateriaalit ovat toivottavasti sellaisia, että opettajien digimateriaalin valmistamiseksi tekemä lisätyö ainakin vähenee uusien opetussuunnitelmien tullessa voimaan. Nyt me opettajat teemme käytännössä uudelleen oppikirjaa sähköiseen muotoon. Kirjoittelemme tehtäviä, etsimme valmiita materiaaleja verkosta tai vaikkapa videoimme omia esimerkkejämme. Ja jokainen opettaja tai ainakin jokainen koulu tekee tämän vielä erikseen!
Materiaalin digitalisointi ei ratkaise oppimisen ongelmaa. Opiskelu on työtä ja välillä hyvin raakaakin työtä. Jos on kuvannut tehtävän kännykälleen, niin ei sitä ihan vielä silloin ole oppinut. On mielenkiintoista katsoa, mihin suuntaan tuleva hallitus on linjaamassa opetuksen kehittämistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti