Kirjoitin ensimmäisen tekstin tähän blogiin kaksi vuotta sitten. Tällä kertaa aion vähän kirjoitella siitä, mitä tämä bloggaaminen on minulle merkinnyt.
Kaksi vuotta sitten pyörittelin mielessäni ajatusta blogin perustamisesta. Yhtenä kauniina päivänä sitten tein sitten blogipohjan ja aloin kirjoittaa. Tapojeni mukaan en tyytynyt vain yhden blogin aloittamiseen, vaan niitä tuli pienin väliajoin aloitettua kolme. Käsityöblogini Memmu värkkää on näistä kolmesta ollut itselleni kaikkein tärkein. Rakkaasta harrastuksesta on ollut hauska kirjoitella ja ottaa tuotoksista kuvia. Samalla on tullut pidettyä kirjaa siitä, mitä on saanut aikaiseksi. Toinen blogini Kotalammen kierros sisältää lähinnä maisemakuvia koiranulkoilutusreittini varrelta. Tämä blogi eli mutinat sisälsi alun perin pelkkiä kirjoituksia ilman mitään kuvitusta. Muutamaaan uusimpaan postaukseen olen kuitenkin lisännyt jonkin kuvan mukaan ihan virkistykseksi.
Bloggaaminen vie aikaa niin paljon kuin sitä haluaa käyttää siihen. Erityisesti käsityöblogin kohdalla uusien postausten aiheita on koko ajan varastossa. Aina ei vain ehdi ottaa kuvia ja kirjoittaa. Samoin monet jutut ovat jääneet laittamatta Kotalammen kierroksen sivuille, kun kuvien otosta on kulunut liian kauan, jotta juttu olisi vielä ollut ajankohtainen. Mutinoissakin on pari melko pitkälle kirjoitettua luonnosta, joita en ole julkaissut. Todennäköisesti niitä ei koskaan julkaista, koska niiden aika meni jo ohi.
Lukijoiden saaminen blogille onkin sitten mielenkiintoinen juttu. Tätä blogia ei ole kovin moni koskaan lukenut. Totta kai olisi hauska, jos joku joskus tännekin eksyisi. Lähinnä ylioppilaskirjoitusten edellä nuo kirjoittamani jutut matematiikan ylioppilaskokeista ovat löytäneet satunnaisia lukijoita. Tämä on tietynlaista julkista pöytälaatikkokirjoittamista. Verkossa on niin paljon erilaisia blogeja, että julkinenkin teksti voi pysyä tuntemattomana.
Jossain vaiheessa ajattelin, että alkaisin pitää vain yhtä blogia, johon kaikki kirjoitukseni päätyisivät. Luovuin ajatuksesta lähinnä siksi, että haluan pitää käsityöblogin aivan erillisenä. Koulutuspolitiikasta kirjoittaminen ei jotenkin istu neuletöiden väliin. Maisemakuvien ottaminen ja kuviin perustuvan blogin pitäminen poikkeaa niin paljon mutinoiden ajatuksesta, että näiden kolmen olemassaolo on ainakin toistaiseksi paras ratkaisu. Aika näyttää, ovatko ne kaikki hengissä vielä vuoden päästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti