maanantai 20. marraskuuta 2017

Opetushallitus kouluttaa

Vietin tämän päivän Helsingissä Opetushallituksen järjestämässä koulutuksessa, jonka aiheena oli uudistuva pedagogiikka ja ylioppilaskoe luonnontieteissä ja matematiikassa. Läksin koulutukseen suurin odotuksin. Ajattelin saavani lisätietoa itseäni askarruttavista kysymyksistä, mutta toisin kävi.

Koulutukseen oli ilmoittautunut suuri joukko opettajia eri puolilta Suomea. Tämä arvioni koulutuksesta on matematiikan opettajan näkökulma, luonnontieteiden osuudet olivat toivottavasti parempia. Opetushallituksen koulutukset ovat työnantajille arvokkaita, sillä yhden päivän hinta on 250 € (+ alv), joten tilaisuuden voisi kuvitella olevan laadukas. Näin ei mielestäni tänään ollut.

Yhteisen osion aloitti Tiina Tähkä kertomalla lukiokoulutuksen ajankohtaisista aiheista. Tässä osiossa ei tullut mitään uutta. Tämän jälkeen Tiina Tähkä ja Opetushallituksen eri aineiden vastuuhenkilöt puhuivat lyhyesti lukion nykyisestä opetussuunnitelmasta pohjana uudistuvalle pedagogiikalle ja ylioppilaskokeelle. Tässä kohtaa heräsi jälleen kysymys siitä, miten hyvin virkamiehet ovat perillä siitä, mitä lukioissa tällä hetkellä tapahtuu. Minulla on menossa 20. työvuosi lukion matematiikan opettajana ja erilaiset työtavat (ryhmissä ja yksin) ovat olleet arkipäivää koko ajan. Arviointia on toteutettu monimuotoisesti ja teknisiä apuvälineitä käytetty jo kauan. Aamupäivän virkistykseksi kuulijat pyydettiin useamman kerran nousemaan ylös ja vaihtamaan ajatuksia pienissä ryhmissä. Ilman näitä hetkiä aamu olisi ollut tosi puuduttava.

Yhteisen osan lopuksi Matti Lattu kertoi koejärjestelyjen kehitysnäkymistä. Tässä oli joitakin minulle vieraampia asioita, koska en ole kovin paljon vielä ollut Abitin kanssa tekemisissä. Aamupäivän kiinnostavinta antia oli kuulla Ylioppilastutkintolautakunnan maantieteen jaoksen puheenjohtaja Sanna Mäen kertomusta maantieteen kokeen sähköistämisestä.

Iltapäiväksi oli merkitty työpajatyöskentelyä oppiainekohtaisissa ryhmissä. Osallistuin pitkän ja lyhyen matematiikan ryhmiin. Pitkän matematiikan ryhmän työskentelytapa oli kuunnella Leo Pahkinin ja Peter Hästön yksinpuhelua. Kysymyksille ei ollut aikaa eikä ryhmässä olleiden kymmenien opettajien keskinäiselle ajatusten vaihdolle. Lyhyen matematiikan osio ei ollut juurikaan kiinnostavampi, sillä ryhmätehtävänä oli jaotella ylioppilastutkinnon digitaalisen matematiikan kokeen esimerkkikysymyksiä Bloomin taksonomian avulla.

Meille opetusalan ammatilaisille jäjestävät maan johtavat opetusalan virkamiehet koulutusta, jonka anti on lähestulkoon nolla! Ja koulutuksessa oli vallalla vanha tuttu "älä tee niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä opetan", sillä päivä oli nykyaikaisen pedagogisen käsityksen mukaisesta tilaisuudesta todella kaukana. Siellä hukattiin täysin se kanava, jossa me eri puolilta Suomea ja erilaisista lukioista tulleet opettajat olisimme voineet jakaa kokemuksia toisillemme ja Opetushallituksen virkamiehille ja Ylioppilastutkintolautakunnan jäsenille. Meillä olisi ollut todennäköisesti enemmän annettavaa tämän päivän kouluttajille kuin heillä oli meille.

Toivottavasti tästä koulutuksesta saa antaa palautetta myös ihan koulutuksen järjestäneelle taholle. Nyt tämä jää omaksi mutinakseni tämän blogin uumeniin. Jos luit tämän loppuun, niin jätä kommentti!

Nyt otan neuleen esiin ja nautin loppumatkasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti