Lukion uusi tuntijako

Kauan kaivattu lukion uusi tuntijako on nyt selvillä. Mitään oleellisia muutoksia entiseen ei tehty. Vähimmäiskurssimäärä ja pakollisten kurssien määrä säilyivät entisellään, samoin oppiaineiden määrä säilyi entisellään. Yhä edelleen pitää opiskella kaikkia lukiossa opiskeltavia aineita vähintään yksi kurssi. Pakollisten kurssien paikkaa hieman heiluteltiin. Historiasta yksi pakollinen kurssi lähti pois ja siirtyi yhteiskuntaoppiin. Uskonnosta yksi pakollinen kurssi lähti pois ja siirtyi filosofiaan. Nämä ovat vielä ymmärrettäviä muutoksia, mutta se, että yksi maantieteen pakollinen kurssi poistui ja tilalle tuli yksi pakollinen kurssi opinto-ohjausta, on mielestäni omituinen muutos.

Tuntijaon uusia asioita ovat matematiikan lyhyen ja pitkän oppimäärän yhteinen aloituskurssi sekä kolme teemaopintokokonaisuutta. Nämä ovat oikeastaan ainoat asiat, joita viime vuoden lopulla esityksensä jättäneen tuntijakoa valmistelleen työryhmän esityksestä jäi lopulliseen tuntijakoon mukaan. Uuden opetussuunnitelman valmistelu aloitetaan siis käytännössä jokseenkin entiseltä pohjalta. Koska opetussuunnitelman on tarkoitus astua voimaan syksyllä 2016, niin siihenkään ei todennäköisesti tule muuta kuin kosmeettista muutosta, koska aikataulu on näin kireä. Käytännössä vajaa vuosi on aikaa opetussuunnitelmatyöhön, koska opetusmateriaalien valmistamiseenkin pitää jäädä aikaa. Sähköisten ylioppilaskirjoitusten mukanaan tuomat mahdollisuudet pitäisi kuitenkin voida ottaa huomioon uusissa opetussuunnitelmissa.

Tällainen tuntijaon uudistaminen on tarpeetonta. Lukion pirstaleisuuteen ei koskettu. Edelleenkin lukiossa opetetaan paitsi oppiaineiden sisältöjä myös piilo-opetussuunnitelmana priorisointia. Vähemmän tärkeitä mutta pakollisia kursseja opiskelija voi halutessaan suorittaa rennosti rimaa hipoen, jotta paukkuja jäisi enemmän käytettäväksi niihin opintoihin, jotka opiskelija kokee itselleen tärkeiksi. Onko näin todellakin pakko olla vielä seuraavat kymmenen tai viisitoista vuotta? Niin kauanhan yksi tuntijako ja opetussuunnitelma ovat yleensä voimassa.  Ei kaikkien aineiden opiskelu takaa laajaa yleissivistystä. Harva nuori on niin kypsä, että näkee opiskelun merkityksen hetkeä pidemmälle.

Suomalaisen koulujärjestelmän näivettämistä sisältä päin seuraavana olen hämmästellyt koulutusvientihankkeita. Mitä meillä on muka lukiokoulutuksessa vietävänä muualle, kun se toimii tällä hetkellä yskähdellen täällä kotonakin? Olemme jatkuvissa rahoitusvaikeuksissa. Kurssimääriä on jo vähennetty niin, että opiskelijoiden on vaikea löytää edes pakollisia kursseja. Opettajilla ei ole varaa täydennyskoulutukseen ja kaikkia hankintoja joudutaan kouluissa miettimään hyvin tarkkaan. Muutama vuosi sitten hankittu laitekanta alkaa rapautua ja kuitenkin edessä on isoja uudistussuunnitelmia sähköisten ylioppilaskokeiden muodossa.

Mihin toisten asteen koulutus Suomessa onkaan päätymässä? Toivottavasti julkista, laadukasta opetusta on jatkossa tarjolla kaikille nuorille. Emme halua tänne yksityisiä koulutusmarkkinoita, jotka ovat lisäopetuskursseineen jo tunkeutumassa osille.